10.7.2017

Hattarareunainen matto






Edellinen virkattu matto pääsi uuteen kotiin, joten ei muuta, kuin seuraavaa koukulle. Tänään tuli valmiiksi harmaavalkoinen pyöreä pikkumatto moppilangasta.

Ärsyttävän vaikeaa on saada aikaiseksi kupruilematon ympyrä! Vaikka miten seurasin "se on puhdasta matematiikkaa" -ohjeita, niin ei vain onnistunut. No, ihan ookoosti tuo nyt lopulta oikenee lattiaa vasten, mutta ihan "puhtaaseen matematiikkaan" ei tämän maton lopputulos nyt perustu. Ensimmäiset kymmenen kierrosta tein ohjeiden mukaisesti lisäten joka kierroksella tasaisesti silmukoita. Tai oikeastaan 15 kierrosta tein niin, mutta purin viimeiset 5 kihartuvaa kierrosta ja jatkoin lisäämällä silmukoita vain joka toisella kierroksella. Jokin välimuoto kai olisi taas ollut paras, muttei enää motivoinut lähteä koittamaan, olisiko mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan.

Valkoisten pylväskerrosten jälkeen virkkasin reunaan aina harmaan piilosilmukkakerroksen, ja seuraavan pylväskerroksen virkkasin harmaiden silmukoiden kanssa samoihin pylväisiin. Lopputulos oli aika hauska. Taustastakin tuli kivan näköinen, ja tekniikkaa voisi hyvin hyödyntää toisinkin päin. Katsotaan, jos muistaisin vaikka huomenna lisätä kuvan nurjaltakin puolelta.

Tämänkään maton lopullisesta sijoituspaikasta en ole varma. Edes, että onko se meidän talon lattialla, vai jossain muualla. Nojatuolin kanssa menisi sävyt yksiin, mutta sen edessä nyt päivän oltuaan se on jo moneen kertaan potkaistu rullalle. Eli ei ainakaan tuohon saa lupaa jäädä.

Katsotaan, mihin se itse päättää mennä!






10 kommenttia:

  1. Musta ne ympyrävirkkausohjeet ei ihan päde pylväisiin samalla tavalla kuin kiinteisiin silmukoihin. Mutulla menee parhaiten, ja purkamiseen pitää vaan asennoitua. Tästä tuli tosi kiva matto! Laita siihen alle sellaista liukuestettä, jos ei rullaantuisi niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinpä, melkein aina ympyröiden kanssa pitää päätyä mutuun. ;)

      Mut hei joo, millaista liukuestettä aattelisit? Sellaista liimaversiota, vai mitä? Toimiskohan sellainen? :D :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin joo, totta! Mutta se liimatököttikin vois toimia? :)

      Poista
    2. Semmoista sukkien pohjaan tarkoitettua liukuesteliimaa. Hauska tuote. Joskaan meidän lapset ei sitten suostuneetkaan käyttämään niitä pisteytettyjä sukkia, kun tuntui kummallisilta. ;D

      Poista
  3. Munki matto tuli valmiiksi: ihanasti kurvikas, niinkuin pelkäsinkin ja kun oikaisin sitä lattialle, oli alle sekunnissa kissaherra lepäämässä sen päällä. Ja pian oli toinenkin ja oikominen jäi, koska siinä alettiin tapella ja pakenin kynsiä.
    Jämästä tein pannun alusen (tuon sanan kirjoittaminen erikseen saa mut hymyilemään. �� Yhtä ihana sana kuin tarjotin, tervetuloa, jäähyväiset).
    -@kka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa kudevirkkauksissa on se hyvä puoli, että työn voi halutessaan purkaa ja tehdä uudestaan monta kertaa! Jos matto ei oikene, tai jos kurvikkuus vielä jatkossa häiritsee (yleensä se häiritsevyys kyllä hälvenee pian), niin aina voi tehdä uudestaan, eikä materiaali oo mennyt miksikään. Mäkin istun just trikookuteesta virkatun tuolinpäällisen päällä, joka on ollut ainakin 2 muussa muodossa (ja jopa käytössä) ennen tätä tehtäväänsä. :)

      Hauskoja sanoja ja sanapareja noi kieltämättä, kun jää pidemmäksi aikaa miettimään. :D Mä muistan, kun joskus lapsena viihdytin itseäni miettimällä, miten hassuilta sanat "pylly, pönttö, potta, peppu ja kakka" kuulostaa, vaikkei edes tietäisi, mitä ne tarkoittavat. ;D Niin laadukkaat pohdinnat on jo lapsena mulla ollut... ;D

      Poista
  4. Mä huomaan, että matosta on tullu jo niin rakas meidän kissoille (karvoituksesta päätellen) että en taida raskia purkaa....

    Katsoin joskus suomalaisen elokuvan, jossa ne hoki eron hetkellä: 'jääkää hyvästi, äiti/isä/lapsi' jne...ja sen jälkeen tuota oon pallotellu päässäni. Jäädä hyvästi tai pahasti... Jää hyväiset. Hyväiset. :D ihana sana!
    Myös essu on ihana, samaten rappu... Vaikka siinä on ärrä. Jotain sanaa voi joskus hokea loputtoman kauan ja sitten sitä alkaa ihmetellä, että oliko se edes oikea sana...
    -akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo tosiaan itsekään koskaan tuota sanaa tarkemmin ajatellut! Vaikka (kuin myös) oon harrastanut tuota samaa sanojen jankkaamiseen ja miettimiseen jämähtämistä. :D

      Poista