9.2.2017

Puhuttaisiin kauniisti. Politiikassakin.



Parisuhdeneuvoksi annetaan usein rakentavan kommunikoinnin opettelu. Sellainen, ettei käytettäisi lauseen alkuina "sä aina" ja "sä et koskaan". Mieluummin niin, että "musta tuntuu". Käännetään huomio itseen ja omaan tunteeseen, ettei toiselle tuu niin vahva puolustautumisen tarve. Rakennetaan pehmeämpää polkua, jonka puolessa välissä voidaan kohdata ja löytää ymmärrys ja ratkaisu.

Tuli vain mieleen, että politiikassa olisi aika hyvä vinkki myös tämä. Opeteltaisiin ja noudatettaisiin rakentavan kommunikoinnin perusteita. Ettei mainostettaisi vihaisella äänellä radiossa lausein "Suomessa ei SAA sanoa ääneen, että peruskoulu on NIIN kuralla...." ja muilla "miten niin" -reaktioita herättävillä heitoilla. No, vihaisesta naisesta nyt tuntui siltä, että peruskoulu on kuralla, ja moni muukin asia hänestä tuntui olevan huonosti ja rikki. Mulle tuli kurja mieli siitä mainospätkästä ja sen naisen äänensävystä jo ennen, kuin tajusin, mistä mainoksessa oli kyse. Kuntavaaliehdokkaiden houkuttelusta...

Itse kannattaisin mieluummin sellaista puoluetta, joka haluaisi rakentaa turvallista pohjaa ja ympäristöä niiden monien hyvien asioiden pohjalta, jotka tällä hetkellä on olemassa. Sanoisi, että hyvinhän meillä on, ja hoidetaan vielä paremmaksikin. Vaikka tietenkin rohkeasti pitää puuttua epäkohtiinkin. Mutta ei huutelemalla vihaisesti ja yllyttämällä muita vihaisia, elämiinsä, yhteiskuntaan ja yksittäisiin epäonnistumisiinsa pettyneitä mörköjä taustakuoroon. Sillä taktiikalla saadaan kyllä Brexitit ja Trumpit kehiin (ja jytkyt, jos nyt saan yhden kotimaan politiikkaan liittyvän mielipiteen täällä tykönäni ilmaista), mutta siihen se sitten jääkin. Vahva veikkaukseni on, ettei räksyttämällä, eikä vihaisesti ja virheellisyyksiä tviittaamalla saada kansakuntia kuntoon. Eikä sitä radiomainoksen "peruskoulua, joka on NIIN kuralla". Itse en myöskään tiedä, olisinko lähtenyt ratsastamaan tällä (tietenkin hyvin raflaavan kuuloisella) uutisen pätkällä kuntavaaleissa. Lukutaidottomuus on tietenkin kurja juttu, mutta onko tosiaan ja juuri siitä syystä koko peruskoulu NIIN kuralla? Painoinpas muuten lujaa shiftiä korostaessani niin-sanan painokkuutta.

Vaikka politiikka on kai aina vähän kieroa ja takkuista, lähtisin itse liikkeelle mieluummin teemoilla "tehdään tällaista ja tuollaista hyvää ja hoidetaan tuo ja tämä paremmaksi", kuin "tämä, tämä, tämä ja tämä on paskaa, eikö sinustakin, tule mukaan valittamaan ja todistamaan, kuinka kaikki menee perseellen". Kauniimmin kommunikoiden päästään aina parempaan lopputulokseen. (Sanoo hän, joka edellisessä lauseessa käytti pariakin tarpeetonta rumaa sanaa...)



Kuvassa aiheeseen liittymättömänä mun ylpeyden aiheeni, orkidea, jonka kukintakerrat muistan täälläkin luetella yhtä varmasti, kuin lasteni synttäritkin. Nyt taitaa olla viides tai kuudes kerta, kun kukkii. Loppui korvienkin savuaminen, kun sain kukkasen näytille tähän. Ehkä en lähde politiikkaan. Ehkä keskityn orkideoihini.


7 kommenttia:

  1. Olen välillä miettinyt samaa. Kuuntelin odotusaulassa noin minuutin verran eduskunnan täysistuntoa ja ahdistuin siitä puhetyylistä. Karmeaa. Ja Suomessa meininki on kaiketi vielä aika kesyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, niinpä! Jäin oikein sitä radiomainostakin miettimään, että miksi se HETI tuntui niin epämukavalta kuunneltavalta. Äänensävy, painotukset ja sanavalinnat vain olivat niin riitaa haastavia. Ihan varmasti samat sisällöt voisi sanoa toisenlaisin sanoin. Ja totta, Suomessa tämä on varmasti vielä pientä. Ja toivottavasti ei pahemmaksi menekään........ (Tekisi mieli laittaa vieläkin enemmän pisteitä... ........) :D

      Poista
  2. Tuntuu myös turhauttavalta opettaa sekä töissä että kotona hiekkalaatikon reunalla ihmistaimille, että puhu nätisti toiselle, kysy kiltisti että saisinko minäkin leikkiä tuolla lelulla ja ehdota että voitaisiinko leikkiä tätä leikkiä yhdessä! Mutta jatkan sitkeäati, joka päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, niinpä... Hassua muuten, kun tuntuu, että omille lapsille sitä on vaikeampi opettaa, kuin toisten taimille. Vai johtuuko se vain siitä, että omista näkee kaiken käytöksen ja ihan suodattamattomana, mutta sitten taas ne toisten lapset näkee yleensä sillä hetkellä, kun heillä on jonkinsortin yritys päällä? :D Mutta sitä kyllä toivoisin, että saisin opetettua heille, siis omillekin, positiivisen tavan puhua asioista ja ongelmista. Sillä pääsee pidemmälle, kuin valittamisella. (Itsellekin voisin tämän kirjoittaa johonkin muistilappuun kyllä. ;D)

      Poista
  3. Politiikka kiinnostaisi, mutta nimenomaan siksi, että se menee henkilökohtaisien rumuuksien huutelemiseksi, en ehkä sittenkään halua mennä mukaan. Miten voi joku hallin rakentaminen tai keskustasuunnittelu mennä niin ihon alle, että siitä saadaan ihan oikea tinttaliisojen ja -leevien juupas-eipäs-kinastelu?

    Mä olen meillä töissä joutunut joskus puuttumaan esimiesasemassa ollessani AIKUISTEN ihmisten huonoihin käytöstapoihin. Lapsilta vaaditaan vaikka kuinka kurjan ja ilkeän ikätoverin sietämistä ja "kaikkien kanssa pitää leikkiä"-ohjeen noudattamista, mutta aikuiset saa kiukutella!! Aikuiset saa sanoa "mulla on paha päivä, enkä leiki sun kanssa". Mur!

    -Akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tuo kunnallispolitiikka on riitoineen yleensä aivan naurettavaa touhua. Mun mielestä kunnanvaltuustot pitäisi valita jollain muulla menetelmällä, kuin "asetun ehdolle, lupaan hulluja ja haalin kannatusta huuteluilleni, mutta oikeasti ajan vain omia intressejäni (tai oikeastaan vain sitä yhtä ja ainaista sillanrakentamiskieltoa ja ehkä sen kyläkoulun lakkauttamista, jossa omat sukulaislapseni eivät kulje)". Tehtävään voitaisiin valita vaikka silleen kutsumalla. Että sua on kuule kehuttu viisaaksi ja jämptiksi, sunlaista me tarvittaisiin tämän kunnan asioista päättämään. Tuutko? Inhottavaa, että valtaan pääsee aina ne, jotka erityisesti juuri valtaa hinkuvat. Vallanhinku on vähän huono ominaisuus politiikassa. Mistä tuli ihan toinen juttu mieleen: Haaviston Pekka on esiintynyt viime vuosina mediassa paljon ja siinä näyttäisi olevan ihminen, joka osaa käsitellä muita ihmisiä ystävällisesti, viisaasti, varmasti ja reilusti! Yllättävää sikäli, että koen edustamansa puolueen vähän tuollaisena vihaisena angstipuolueena!

      (Oho, menipä poliittisiksi kannanotoiksi tämäkin, hopsan!)

      Poista
    2. Jäin vielä miettimään, että mielikuva vihaisesta angstipuolueesta perustui nyt kyllä hätäisesti mietittyihin pariin kasvoon. Onhan siellä noita pehmeämpiäkin paljon, enemmänkin. Ja päästäänkö takaisin aiheeseen, kun totean, että jostain syystä he eivät vain oo jääneet mieleen samalla lailla?! ;D Astuin omaan ansaan. ;) Pitäisi enemmän keskittyä positiivisten tyyppien huomaamiseen itsekin. ;D

      Poista