Muutoksia

Toukokuu loppuu ja kesä tuo monta muutosta. Ensinnäkin sisko muutti kaukaa perheineen ihan tuohon lähikaupunkiin, jee! Ja tietenkin se isoin muutos meidän perheessä tulee olemaan vauvan syntymä ihan lähiviikkoina.

Öitä ovat edelleen katkaisseet paitsi lasten hörhöilyt, nyt myös mr Pii. Hyökkäsi viime yönä moneen otteeseen ärhäkästi mun käteen kiinni, ja aina tietysti säikähdin isosti. Jossain vaiheessa sitten kysyin, että mitä oikein teet. Katsoi tiukasti silmät hyvin suurina ollakseen täydessä unessa ja puhisi vähän hätääntyneenä mun kättä naamansa edessä ravistellen, että "MIKÄ TÄMÄ ON??!". Kerroin, että käsi, ja sitten nukuimme tyytyväisinä aamuun asti. Semmoista.

Kostoksi öisestä pelottelusta (ja siskon muuttofiilisten jälkimainingeissa) rymsteerautin sillä olohuoneen uuteen järjestykseen. Huomenna siirrätän kaiken takaisin entisille paikoilleen, ei tullut hyvä. Paitsi ei vaiskaan: Ei se ollut mikään kosto. Rymsteeraussopimus sitä paitsi sisälsi palautusoikeuden.

Rauhallista yötä teille ja meille kaikille. Huomiseen! (Kesäkuuhun!!)

Lukuvuodenpäättymiskukka

Juhlapäivä

Aamulla itketti, että en tee mitään, enkä mee minnekään.

Sitten tuli jokin virtapiikki, ja lähdinkin perheen kanssa kiertämään yo-juhlia, joista olin ajatellut oman vointini takia kieltäytyä.

Oli kivaa.

Vitsailin, että juhlin itseni synnytyskuntoon.

Veikkaan, että hetken päästä taas itkettää, että en tee mitään, enkä mee minnekään. Juhlin yli, enkä todellakaan jaksaisi nyt synnyttää.

Raskauskuulumiset ja pari Hiiparia

Aamun polikäynnillä käyrät piirtyivät oikein ja vauva oli ainakin tutkimuksen ajan ihan oikein päin mahassa. Hyvän kokoinenkin on. Sukupuoliasia vahvistui ja konkretisoi kivasti ajatusta tulevasta perheenjäsenestä. Synnytyksen lähestymistä taas konkretisoi toissailtainen supistelu, joka sai mut vihdoin aloittamaan sairaalakassin pakkailua ja vauvanvaatteiden pesua.

Ja kesäloma alkaa. Ihmeellistä. Vastahan oli joululoma, jolloin isompi lapsista ihmetteli mun mahaa ja tuskaili, että "miksi vasta kesällä?!"

Yöt on menneet hiipareita ja ponia etsiessä. Pienempi on nukkunut levottomasti ja aina havahtuessa pitää kartoittaa, onko kaikki unikaverit tallella. Hiipareita ovat siis kaikki pikkupehmot, isompi on nimennyt niin. Ja nehän nyt yön aikana kätevästi hukkuvat tokkuraiselta minne vaan. Isä ihan mielellään niitä yöhämärissä etsii (?), kun äitiin tuo maan vetovoima vaikuttaa nyt niin paljon.

Päiväkotiin viemisiä

Opettajien jokakeväinen krääsäteema on taas ollut pinnalla, mutta päädyttiin silti lasten kanssa askartelemaan hoitajille kutistemuovista avaimenperät. Siitä kätevä pikkulahja, että sen voi helposti ujuttaa jonnekin käyttöön -tai yhtä lailla voi helposti ja tunnontuskitta halutessaan "hukata".

Lapset valitsivat piparimuoteista kullekin hoitajalle sopivan kuvan, minä piirsin ääriviivat ja he värittivät. Isompi kirjoitti vielä tätien nimet. Ja äiti askartelee sitten yöllä loppuun, kun lakkaus kuivuu...

Samalla tuli juteltua hoitajista. Ja syötyä iltapalaa ja puhuttua pihaleikkien jälkimainingeissa Tosi Kovaan Ääneen, mistä johtuen äidillä meinasi vähän päässä kolista ja hermot paukkua. Kivaa silti oli. Lasten silmät tuikkivat, kun innoissaan valitsivat sydämiä ja tähtiä ja arvuuttelivat lempivärejä. Meillä on käynyt hoitajien kanssa tuuri. Lapset tykkäävät omistaan ihan kauheasti ja kemiat kolahtavat. Kaikki kuusi ovat ihan superihania ja juuri meille aivan parhaita. Sikäli olisi jotain konkreettisella tasolla isompaakin voinut hankkia... Ehkä lätkäistään tähän vielä se ruusu tai suklaalevy kylkeen, vaikkei sekään "isoudessa" riitä kiittämään kaikesta.

Työmatka

Kävin moikkaamassa työkaverit ja lapsoset. Jännästi tulikin se kevätlukukauden päättymisen fiilis, josta ajattelin jääväni paitsi. Sain oppilailta hirveästi halauksia, vauvalle nimiehdotuksia ja kansiollisen ihania kirjoituksia ja piirustuksia. Niillä herätellään taas kutsumusta sitten äitiyslomahorroksen aikanaan päättyessä.

Työmatkani on kulkenut tällä kertaa kaupungin läpi. Sielunmaisemaa, lakeutta, vilahtaa 10 sekunnin ajan. Siinä kohtaa aina hymyillyttää. Nyt viimeistä kertaa näissä merkeissä ohi ajaessani nappasin hätäisen kuvan. Siinä. Siinä on pellonreuna. Siinä voi hengittää niin syvään, kuin haluaa. Siitä on ollut aamuisin helppo jatkaa matkaa töihin ja iltapäivisin palata kotiin.

Muistuttakaa, että äitiyslomaltakin lähden välillä lakeuksille hengittämään avaruutta.

Läskipäivä lähestyy

Se olisi nyt sitten kevään viimeinen työ- ja hoitoviikko. Itse käyn moikkaamassa huomenna omia oppilaita ja työkavereita. Loppuviikon aikana omat lapset kevätretkeilevät ja pitävät läksiäisiä. Jotain simppeliä pitäisi keksiä hoitotädeille viemisiksi. Mä tykkään niistä perinteisistä ruusuistakin, mutta tykkääköhän muut? (Kuvassa mun viimevuotiset, jotka vielä kuvien läpikin ihastuttavat.)

Pienempää vähän harmitti koko läksiäisasia, ja kysyi myrtsinä, että miksi hänelläkin on läskipäivä.

rv 37

Päivät kuluvat edelleen tutusti ja myönnettäköön: tylsästi. Nukkuen, jaloitellen, löhöten, napostellen, supisteluja vältellen ja närästystä hoitaen... Yritän jumpata hartioita ja selkää. Vauva pyörii vieläkin ympäriinsä ja viikon päästä asentoa tutkaillaan tarkemmin polilla.

Voinnista huolimatta oon saanut muutamia asioita tehtyä, mikä korottaa yllättävästi mieltäkin. Oon viimein pessyt talvivaatteet kesäsäilöön. Lisäksi heitin surutta monta säkillistä omia ja lasten vaatteita hyväntekeväisyyteen. Sellaisia joskus taannoin pakattuja kasseja, joihin ei kannattanut kauhean tarkkaan katsoa, ettei tule katumapäälle. Vaikka onkin vielä yksi käyttäjä tulossa. Mutta kun tiedän, että haluan sillekin uusia ostaa, niin jotain on tietenkin laitettava pois. Kaipaan tilan tuntua paitsi petiin, myös kotiin ja kaappien hyllyille.

Omaksikin yllätyksekseni oon yhtäkkiä alkanut luottaa ultran sukupuoliarvioon, joka oli eri, kuin oma vahva tuntemus. Niin surutta laitoin niitä "väärän värisiä" vaatteita pois. Tietäen, että lopputulos voi kuitenkin olla se toinenkin, eikä sekään yhtään haittaa. Tietenkään.

Kuvituksena tällä kertaa tähän mitenkään liittymättömät vierastarjoiluiksi hankitut Lidlin paistohyllyherkut. Paitsi että liittyvätpäs sittenkin. Hyvin vahva yhteys on ylijäämäcroissanteilla ja -donitseilla noihin alussa mainitsemiini naposteluun ja närästykseen...