(Teksti kirjoitettu reissussa, mutta nettikatkoista johtuen asenettu nettiin vasta kotoa käsin.)
Hiihtolomalla suuntasimme Åreen. Lapsille tämä on toinen kerta täällä, itselleni neljäs. Laskettelusukset mulla on tästä aktiivisesta ååreilusta huolimatta ollut jalassa elämäni aikana yhteensä neljänä päivänä, viimeksi 13 vuotta sitten. Tänäkin vuonna vähän puntaroin, mutta ei, ei kiehdo riittävästi, en uskalla, en näe tarpeellisena. Pelkään alas tulemista ja itseni satuttamista.
Rinteet on silti iso osa mun reissuja täällä! Nautin ilmapiiristä, maisemista, jopa talvesta. Mulle on tullut tutuksi värmestugat ja fika-paikat, ja oon toiminut pulkkajuhtana välinekasseille, hinannut neljävuotiasta rinteessä valjailla ja poiminut väsyneet tauoille. Oon ollut muonittaja ja puettaja. Opetin jopa lapsiani lautailemaan, miten ironista! (Totta kai mr Pii, laskettelumonot jalassa kasvanut mieheni, on laskuopin yliopettajana jälkikasvullemme. Mutta näitä luonnonlahjakkaita lapsiani pystyin minäkin opastamaan ja avustamaan. Tai toimimaan oppimisen tukijana, noin ehkä parhaiten ilmaistuna.) Oon siis tykännyt. Oon jopa tehnyt jotain sellaista, mitä kukaan muu seurueemme årekonkareista ei täällä ole koskaan tehnyt: löytänyt hiihtoladut, maksanut päästäkseni niille (!), ja tehnyt hiihtolenkin tunturissa (peläten pienimpiäkin alamäkiä).
Ainoat, mitä en ole täällä suostunut tekemään, on laskettelu ja autolla ajo.
 |
| Rillit huurussa. Eikun jäässä. |
Tältä vuodelta vielä muistiin itselle:
9-vuotias laskee sujuvasti mistä vaan. Selaa rinnekarttoja, suunnittelee reittejä, muistuttaa isää ottamaan kuvia hienoista paikoista ja haluaa saada lumen pöllyämään. Nauttii täysillä, joskin välillä tunteen palo vyöryy yli.
7-vuotias on myös taitava ja laskee sujuvasti isot mäet. Välillä vähän jännittää ja väsyy veljeään nopeammin. Malttaa jäädä välillä rinteestä poiskin. Innostui lautailusta ja haluaisi oman laudan.
4-vuotias laski jo pitkiä ja hurjiakin laskuja ilman valjaita. Mutkittelee hienosti ja auraa tarvittaessa. Itse haluaisin sen tulevan alas vain valjaissa, kun kasvoilta paistaa ajoittain keskittymättömyys. On yleensä myöntynyt hyvin jäämään välillä pois mäistä, että isommat pääsevät seikkailemaan muualle. Viihtyy hyvin myös liukuhihnaminimäissä. Oppi käyttämään itse sompahissiä ja laittamaan kypärän, (melkein) monot ja sukset jalkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti