6.6.2018

Iloisia raitoja - virkattu peitto








Silmiini osui joku aika sitten ihan huikean ihana sateenkaarenvärinen jämälankapeitto (jota en nyt millään enää onnistunut jäljittämään). Siitä inspiroituneena aloin muistaakseni samana iltana hommiin. Huolimatta siitä, etten tarvitse yhtäkään peittoa enää, eikä mulla todellakaan ole kahta kiloa "jämälankoja". Toki sain pari nyttyrää omankin kopan pohjalta tähän uppoamaan, mutta monen monta kerää ostin työn edetessä ihan vain tätä varten.

Mainitsin terassipostauksen yhteydessä puutteellisen kykyni "nähdä sieluni silmin". Tämänkin värityksen näin ja suunnitelin niiden sijaan Photoshop-avusteisesti. Keksin laittaa värikkäiden raitojen väliin mustasta valkoiseen liukuvärinä harmaan kautta vaihtuvaa raitaa. Tuli mun mielestä aika veikeä näin! Nautin tehdessä värien miettimisen ja miettimättömyyden tasapainosta. Valmiista peitosta löydän kivoja mielleyhtymiä, joita tehdessä tuli:

Kummipojan värit, juhannusruusu, lapsena virkkaamani laukku, mummini tekemä neulepaita lapsuudesta, voikukka, inhokkiväriyhdistelmä, eskimojäätelöpuikkopaketti, mökkijärven horisontti...



Kun peitto kasvoi, sen alla oli ihana lämmitellä virkatessa. Vähän alkoi välillä väsyttääkin. Yhtenä yönä totesin jossain vaiheessa keltaista raitaa, että silmät on olleet kiinni jo puolen kerroksen ajan. Aamulla kävin läpi, että ihan siistiä olin unissani tehnyt, joskin lopettanut viisi silmukkaa ennen reunaa. En ikinä täysissä järjissäni tekisi niin!

Hieno peitto tuli, tykkään! Joka puhutteli heti valmistuttuaan: elämässä ilon raidat ovat ihania sekä synkkää, että valoisaa taustaa vasten. Ilo on aina iloa. Peiton koko on n. 120 x 180. Mutta mihin ihmeessä tämän laitan, ja milloin pystyn katsomaan tätä miettimättä, miten kalliiksi tämä tuli? Paitsi äh, on tämä niin ilostuttavan värinen ja kokoinen, että on ehdottomasti hintansa väärti. Mutta sitäkin todellisempi ongelma: mitäs ihmettä mä nyt virkkaisin tai neuloisin lomailtojen ratoksi?








8 kommenttia:

  1. Kerrassaan upea! Vaude! Ei terapian hintaa saa arvioida vaan sen vaikutusta ;) Seuraavaksi ehkä parivuoteen päiväpeite? :D Piti jo edelliseen postaukseesi laittaa tsemppejä. Niin samoissa tunnelmissa itse aloittanut loman. Rankkaa pudota yhtäkkiä "lomakuoppaan". Oon potenut ekat 10 vuotta syyllisyyttä "pitkästä" lomasta, mutta nyt ekan kerran on sellainen olo, että mitä siitä sitten. Tämä on minun ammattini ja sillä hyvä. Ärsyttää vaan ne iankaikkiset kommentit liittyen opettajien kesälomiin :/ Mutta ihanaa lomailua joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, turha miettiä käsitöiden hintaa. Se oli terapiaa sekä tehdessä, että nyt käyttäessä, joten aika edullinen tuntitaksa tällä terapeutilla sitten kuitenkin. ;D

      Mutta kyllä, ihmeellisiä tunteita itsessäkin herättää tuo pitkä loma. Vuodesta riippuen aina erilaisia. Tänä kesänä oon melko vakuuttunut, että tokenen syksyksi hyvin ja aloitan työt sitten taas uudella innolla. Mutta tiedän jo kevätväsyneitä seurattuani, että on monta kollegaa, jolle ei tänä vuonna kesäloma riitä palautumiseen. :( Näin se vain on. Työ on niin intensiivistä ja opettajaluonne niin täydellisyyteen pyrkivä, että kesäloma on ainoa keino pitää ammattikunta edes jotakuinkin järjissään. Vaikka miten tekisi töitä kutsumuksensa vuoksi, niin ei siihen pystyisi ilman nollaavaa kesälomaa. Eli toivon mukaan kukaan ei lomakateuksissaan päätä kajota koululaisten ja opettajien lomiin. :)

      Sellaista nollaavaa, ihanaa ja rentouttavaa lomailua sinullekin! :)

      Poista
  2. IIIIIhana peitto! Et varmaan ylläty tästä kommentistani... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😄😄 Kiitos! Kovin on karkkiraitaa! 😄

      Poista
  3. Ihana, pirtea ja lomamielen nakoinen! Mina jos nyt aloittaisin, niin ehka jo tuossa viidennen kesan kohdalla olisi valmis :):):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😄 No mutta eihän sillä vauhdilla ole väliä! 😄

      Poista