Arendelin Annan festarireissu

Anna lähti festareille. Minäkin lähden huomenna. Yksi kiva poika pyysi kaveriksi.

Annalle kävi kyllä tämmöinen klassinen festarijuttu. Sammui jonkun randomin kainaloon puolipukeissa... 7 minuuttia ekan kuvan ottamisen jälkeen.

Itse ajattelin olla vähän rauhallisemmin liikenteessä. Vaikka mistäs sitä koskaan tietää, kenen päästä mun kukkatukkakoristeet illan päätteeksi löytyy.

Maata jalkojen alla

Jalkojen alla tuntuu olevan maata. Olen päässyt sen pelastusrenkaan kanssa rantaan, ja viime öinä oon jo varovasti miettinyt, että millaisenkohan paatin rakentaisin seuraavaksi sen talvella romuttuneen panssarilaivan tilalle. Oon miettinyt simppeliä soutuvenettä. Airopaikat ainakin kahdelle.

Monena hetkenä tunnen oloni omaksi itsekseni. Juhannuksena fiilistelin sitä, että jaksoin hääräillä, auttaa, huolehtia. Ennen kaikkea iloitsin siitä, että osasin jutella ja hömpötellä ja tunsin oloni virkeäksi. Kaiken kukkuraksi tajusin virkeyteni vasta illalla. Olin tuntenut oloni koko päivän normaaliksi ja pitänyt sitä normaalina.

No, seuraavana päivänä olinkin taas tutummin kykenemätön mihinkään.

Mutta kyllä näitä tulee. Hetkiä, kun muistan, millaista on olla minä. Kun tunnen oloni "omaksi itsekseni".

Vaan onpa tapahtunut sellaistakin järkyttävää, että hätkähdän itseni äärellä. Että kuka tämä ihminen on, jossa elän? Enkä tarkoita pelkästään synkkiä hetkiä, vaan esimerkiksi sellaisia, kun huomaan yömyöhään jumppaavani (jo kolmatta kertaa sinä päivänä) ihan vain siksi, että se rauhoittaa ja nautin siitä. Ja kehityn siinä. Tai silloin, kun tajuan juoksevani elämäni ekoissa juoksutrikoissa pururadalla. Rinnalla pyöräilee lapsi, joka kellottaa mulle 12 minuuttia. Aion kesän aikana saada cooperin testistä hyvän tuloksen. Syytän muuten asahia. Se sai mut iloitsemaan kehoni huoltamisesta ja liikuttamisesta. Jopa lähtemään pururadalle. Sitä en tiedä, mikä ihme sai mut juoksemaan ensimmäisen tolpanvälin tai kilometrin.

Eli kuka TÄMÄ tyyppi on? Häntä en ole koskaan aikaisemmin tavannutkaan. En iki-iki-ikinä. Eikä ole muuten mr Piikään. Toivottavasti se muistaa tämän aina silloin, kun murehtii, että lähteekö meidän perhe koskaan yhteisille laskettelureissuille tai että onko meillä eläkeläisinä yhteistä harrastusta. Että mistäpäs sitä tietää, oikeastaan mistään mitään. Edes siitä, millaisen muijan kanssa on mennyt naimisiin. Ihminen on muuttuva otus.

Mutta hei, tuossa höpsössä palleroneuleessa poseeraa kyllä vanha, täysin tuttu "oma itseni", vähän hönö himmeli.

Ja hmm, taidan se olla "minä" tuolla pururadallakin.

SEOMIUU!!

Miuku on hilpeä ipana! Kaksivuotias touhuaa isosisarusten mallin mukaan parhaansa mukaan, joskaan aina matkiminen ei mene ihan nappiin. Kuten vaikka silloin, kun nukkevauva nukkuu ja Miuku tulee sanomaan muille "shh", ja laittaa etusormen silmään tai nenään. Ei suinkaan suunsa eteen.

Nukke- ja pehmoleluleikit on muutenkin nyt kaikkein parasta. Leikkiin intoutuu monesti koko katras. Synttärilahjaksi ostimme Miukulle ja siskon Elsa-nukelle kaveriksi oman Kitikoon, eli Anna-nuken. Kitikoo oli tänäkin aamuna ensimmäisenä mielessä. Kun oli (Kauheaa!) kadonnut siitä hyllyltä, missä se yleensä könöttää. Löytyi onneksi sängyn alta heti aamuhalattavaksi. Toissayönä hän lauloi unissaan "Kitikoo". Mikä siis tarkoittaa tietenkin "let it go", eli kaikkea Frozeniin liittyvää. Ääntämisasu voi olla myös "kutikoo" tai "kitkoo", vähän fiiliksestä ja kiireestä riippuen. Toisinaan myös "kesää", mikä on suomenkielinen versio, eli "taakse jää". Pian tuon yöllisen lauleskelun jälkeen hän sitten heräsikin itkemään tuskissaan  vaipassa muhineen salakakan polttamaa peppuaan. Vaipanvaihdon jälkeen ei meinannut mieli tyyntyä lainkaan. Kunnes keksin soittaa rauhoitteluksi youtubesta Let it go. Mitäpä muutakaan.

Hilpeyttä kanssaleikkijöissä herättää touhukkaan leikin lisäksi tiukka komennus tilanteissa, joissa lapset yleensä käyttävät varhain oppimaansa sanaa "anna". Meidän Miuku (jonka sanavarasto on vielä aika maltillinen) huutaa jotain tahtoessaan topakasti "Seomiu. SEOMIUU!" Juu, se on siun. Siun oma Kitikoo.

Vierasvara helposti leivottavaa

Ostin pakkaseen vierasvaraksi Fazerin Bake-it-Easy valmistaikinarullan. Vaikkei tämä olekaan minkäänsortin maksettu mainos, niin kurkkaa ihmessä tuon linkin takaa hauskat tuunausideat!

Itse pilkoin pötkön kiekoiksi ja asettelin irtopohjavuokaan. Päälle ripottelin vain raesokeria. Taikinan paisuessa vuoka kävi ahtaaksi ja tötteröt ottivat tilansa turpoamalla ylöspäin.

Hauskan näköinen tuli, ja sopi jätskin kaveriksi. Ehdottomasti menevät jatkoon ja tulevat vakkarivierasvaraksi. Että tervetuloa vaan kylään! Kyläilijöitä kaivataan myös seuraavasta syystä: lapsillemme pitää selkeästi tarjota mahdollisuuksia harjoitella kohteliasta isännöintiä ja emännöintiä... Ettei tarvitsisi ehkä loputtomiin niin nolostella... (Siis minun. Heitähän ei käytöksensä tietenkään nolota.)

Sain kiinni jostain!

Juhannusmökkeilyn jälkeen koitti työteliäs aamu. Hyvällä tavalla työteliäs. Sain töitä ensi syksyksi. Otettiin talo pois myynnistä. Haettiin lapsille hoitopaikkaa. Ilmoitin työkkäriin onnenpotkusta. Nyt tuntuu, että kaikki on oikeastaan aika hyvin. Tuntuu tältä:

Vaikken edes tiedä, millaiseen renkaaseen olen tarttunut. Että millainen työvuodesta tulee, ja valittiinko hoitopaikkatoiveet nyt oikein.

On ollut tärkeää tuntea ne tunteet, joita tänä keväänä oon tuntenut. Jopa se tunne siitä, että haluan pois tästä kaupungista. Kummallisella tavalla tämä ratkaisu ei niistä toiveista huolimatta tunnu pettymykseltä. Aika näyttää, jääkö muuttohaave elämään ja itämään, vai kuihtuuko pois. Nyt uskon, että asettuminen ja rauhoittuminen on toistaiseksi parasta, mitä saattoi tapahtua.

Juhannuksestakin riittänee jotain koostettavaa tuonnemmaksi, mutta tämä piti nyt ensimmäisenä saada sanottua.

Pellavapäisen juhannusneidon 2-vuotissynttärit

 

Koska juhannuksena mökkeillään, otettiin varaslähtö juhannusneidon synttäreihin. Miukun kaksivuotissynttäreitä juhlittiin eilen isolla porukalla. Suuri kiitos kaikille mukana olleille! Sankari itse näytti ymmärtävän hyvin, että hän oli keskipisteenä. Ja nautti.

Hän oli kovasti tohkeissaan kaikesta: lahjoista, ihmisistä, herkuista ja kuvaustuokiosta, johon halusi ehdottomasti mukaan uuden Frozen-reppunsa (olkaimet nähtävissä yhdessä kuvassa) ja jalkaansa kumpparit. Meidän pellavapäinen onnenmurunen. Lemmikkihassutti.

Suurin osa tarjottavista tuli stressin lievittämiseksi leipomosta tai pakastealtaasta. Keskisisko oli löytänyt lahjanhakureissulla tuon Elsan ja ehdotti mr Piille, että se olisi hyvä kakun päälle. Kehuin tyttöä illalla, että se oli kyllä hyvä keksintö, ja kakusta tuli hieno. "Minä ihan mielelläni olin vaikuttamassa siihen!" totesi tyttö ylpeänä. Olipa hieno lause neljävuotiaalta.

Ja nyt juhannuksen viettoon. Iloista, aurinkoista ja rentoa juhannusta kaikille! Pus!

Matto ontelokuteesta (ohje)

Kävi hauskasti. Tein maton tietäen alusta asti, etten tule pitämään sitä.

Laitoin sen instagramiin ja löysin sille kodin.

Paketoin sen pahvirullan ympärille ja se näytti hienolta.

Elämän pieniä iloja.

Koska matto lähtee maailmalle, kirjoitan tämän omasta päästä kehitellyn ohjeen muistiin itselleni, mutta myös teille:

Aloitus: 60 kjs ja kääntymiseen 2 kjs.
1. krs: 2 kjs, 59 p (= "60 p")
2. krs: 5 kjs, ks joka kolmanteen pylvääseen. (--> 20 lenkkiä)
3. krs: 5 kjs, ks jokaisen lenkin keskikohtaan (reunoihin myös, eli 21 lenkkiä, joista viimeinen 2 kjs+1p 2. kerroksen viimeiseen silmukkaan.)
4. krs: 3 kjs, ks jokaisen lenkin keskikohtaan.
5. krs: 2kjs, 2p jokaiseen lenkkiin, 1p alla olevan lenkin kiinnityskohtaan (= 3 p jokaiseen lenkkikertaan.)

Tätä jatketaan, kunnes matto on halutun mittainen.

Pitsireunus päihin: 1 ks, 4kjs, 1 ks joka kolmanteen alla olevaan pylvääseen. Loppuun 1 ks. Eli lenkkejä tulee 19. Joka toiseen lenkkiin 7 pylvästä, 1 ks seuraavan lenkin keskelle. (Alemmassa kuvassa. Kuva osoittaa, miten käy, jos lenkkejä tuleekin parillinen määrä. Eli siksi alkuun ja loppuun tuli yhdet ylimääräiset kiinteät silmukat.)

Vahvistin reunat kauttaaltaan piilosilmukoilla.

Mallikuvat luetaan alareunasta alkaen ja edetään taas sateenkaaren värijärjestystä muistellen. Ohjeet on vartissa piirretyt ja kirjoitetut, eli otetaan vastaan palautetta epäselvyyksistä ja sekoiluista.