Pöpö

Ihan oikeasti! Miten meillä voi taas olla Joku Pöpö talossa? 

En sanoisi, että kovin reilua. Saati että yhtään mukavaa.

Heippa! Saanko tulla taas teille leikkimään?
Toki, alota vaikka ton pienimmän kanssa, katotaan sitten, kuka jatkaa.

Orkidean (ja muiden) kuulumiset

Katsokaa!

Tämän on Ihan Oikeasti Sama Kukka, kuin täällä. Se ihan oikeasti on kukkinut koko kolme kuukautta ja puskee koko ajan lisää nuppua!

Silmän Ilo, Ihanainen.

Ihmisillekin kuuluu kevättä, eli hyvää.

Leikkasin vahingossa miehen "tynnyrin" (lapsi-suomi sanakirjasta voi katsoa, että se tarkoittaa ponnaria/nutturaa) pois ja nyt mulla on lyhyttukkainen mies. Pienimmäisten päikkärit menevät useimpina päivinä ristiin: eivät juuri näe toisiaan ja työllistävät mut tauotta. Mutta saavatpa ainakin laadukasta (?) äiti-lapsiaikaa. Itse diggailen kerhopäivistä. Mulla on kavereita, isoveljellä on kavereita ja pikkusiskokin jo bondaa.

Pitsiäpitsiäpitsiä

Pitsi-innostus jatkuu ja aloitan uutta nauhaa ennen kuin vanha tulee valmiiksi. Mukavaa puuhaa. Tällä kertaa tein tämmöisiä supersimppeleitä. Laitanpa näihinkin ohjeen, koska jo tänään oli joku tullut blogiin googlaamalla reunapitsin ohjeita. Taas "sateenkaarijärjestyksessä" pitää ohjetta lukea. Alempi on omasta päästä, ylempi joku perusmalli, jonka netskusta bongasin.
















Lisää reunapitsiohjeita täällä!

 

Uskallan sanoa jotain.

Nyt multa putkahtaa semmoinen mielipidekirjoitus. Se on paljon se, koska en uskalla olla ikinä mitään mieltä. Tästä asiasta kuitenkin oon - niin kuin näinä aikoina kaikki. Kuka mitäkin mieltä, mutta mieltä kuitenkin.

Homous on ok.

Tähän voisi nyt tulla "piste" (.), mutta jatkan kuitenkin. Ja nyt jo on semmoinen tutina, että tulee epäjäsennelty, harkitsematon, rönsyilevä ja puikkelehtiva maratoni. Pahoittelen.

Kaveripiirissäni on molempia mielipiteitä: niitä, joiden mielestä on älytöntä, että suvaitaan. Ja niitä, joiden mielestä on älytöntä, että tuomitaan. Joten laitan nyt itseluottamukseni peliin, kun joudun seisomaan mielipiteeni takana, vaikka joku olisi tosi paljon eri mieltä. Se on mulle vaikeaa. Ja saatte olla eri mieltä. Tiedänkin, että moni on, eikä se mitään. Haluan vain tuoda oman mielipiteeni julki, ties vaikka jollekin tulisi tästä hyvä mieli. Jollekin ehkä paha, mutta koitan kestää sen. Tekin kestätte kyllä.

Ajatus, joka kantaa mielipidettäni on se, että ei saa tuomita. En silti jaksaisi puhua hyväksymisestäkään, se on vähän rasittava sana. Ikäänkuin nyt olisin jotenkin ihmisten yläpuolella ja sieltä minä sitten niin jalosti hyväksyn sinut. Tarvitseeko siitä ensinkään tehdä numeroa? Todeta vaan, että "vai että tommonen seurustelukaveri, onnea!" Rakastuneen onnellisuus on ihanaa katsottavaa.

Melkeinpä jokainen julkisesti homoliittoja vastustava on uskovainen, mikä harmittaa  mua. Minäkin olen uskovainen (Hei vaan, olen Heidi, Uskovainen.), mutta en voi kenellekään todeta "tervemenoa helvettiin" vain sen perusteella, kenestä tykkää. Ensinnäkään se ei (onneksi) ole mun tehtävä siitä asiasta päättää. Ja toiseksi kyllä ihan muut asiat vaikuttaa siihen, ja ne asiat ei välttämättä näy mitenkään päällepäin. Ja sittenhän on vielä se Armo. Se, mihin jokaisen kuitenkin pitää lopulta turvautua, jos haluaa yläkertaan.

On epäreilua miespareja ja naispareja kohtaan, että he joutuvat pysymään niin kovina. Seisomaan tavallista tiukemmin valintansa takana, kuulemaan ja kokemaan ennakkoluuloja ja puolustamaan itseään ventovieraidenkin hyökkääviltä asenteilta. Maailma on hurja paikka muutenkin, eikä kaikilla ole voimia, rohkeutta ja itsevarmuutta kohdata jatkuvaa arvostelua. Hmmm, ehkäpä siksi osa naisista tykkäävistä naisista on rajuja? Pakko olla. Ja sitten on kiva muiden kauhistella, millaisia koviksia kaikki lesbot on. Ei pääse taivaaseen, ei.

Avioliitto- ja lapsiasioista vaahtoan myös vähäsen, vaikka olenkin molempiin liittyvistä tämänhetkisistä lakipykälistä vähän pihalla. Mutta sanoisin, että kukin menköön naimisiin valitsemansa ihmisen kanssa. Ja saakoon samat oikeudet, kuin muillakin aviopareilla. Kirkollinen avioliitto sen sijaan täytyisi ehkä kirkonkin uskottavuuden kannalta säilyttää miehen ja naisen välisenä. Se on kuitenkin sanasta sanaan niin kuvailtu Raamatussa. Mutta se on kuitenkin vain yksi tapa avioitua. Miksei voitaisi niitä "rekisteröityjä parisuhteita" muuttaa avioliitoiksi samoin oikeuksin, mitkä muillakin maistraattivihityillä on? Kuka siinä häviäisi?

Uskon myös, että kaksi miestä tai kaksi naista pystyvät kasvattamaan lapsen järkeväksi ja tasapainoiseksi siinä, missä mies-nais -parikin. Tai yksinhuoltaja. Siinä, missä kuka tahansa tavallinen, persoonallinen ja inhimillinen ihminen. Jokaisessa perheessä on ne omat haasteensa, eikä mahdollista isänroolin tai äidinmallin puutetta voi pitää ratkaisevana perusteena kieltää parilta lapsen saaminen. On muitakin syitä, miksi joissain perheissä esim. isänmallia ei ole. (Tai sitten se on huono.) Kaksi äitiä tai kaksi isää ei ehkä ole "luonnollista", mutta se on mahdollista, joten miksi erilaisia lapsensaantimahdollisuuksia saisi hyödyntää vain muista syistä lapsettomat?

Eikä sillä, kyllä tämä on monimutkainen asia mietittäväksi, jos haluaa ottaa kaikki näkökulmat huomioon. Varmasti minäkin olen lopulta jossain määrin ennakkoluuloinen (niin näiden, kuin monien muidenkin "erilaisuuksien" suhteen). Mutta omista oivalluksistani itselleni tärkein on ollut, etten usko kahden tasavertaisen ihmisen molemminpuolisen rakastamisen olevan (kristillisessäkään mielessä) väärin. Puhumattakaan siitä lähimmäisenrakkaudesta, jota muut voivat osoittaa näkemällä ihmisessä muutakin, kuin vain yhden yksityiskohdan, jonka perusteella voi muka päätellä ihmisestä (ja pelastumisestaan) kaiken.

No, eihän tämä nyt niin raflaavalta mielipiteeltä kuulosta, ainakaan lehdissä kirjoitettuihin verrattuna. (Ja aika paljon ehkä-sanoja, ollakseen mielipidekirjoitus.) Mutta siinä ympäristössä, jossa minä avaan suuni, tämä on pelottavaa. Tai mistäs tiedän, ehkä olenkin ennakkoluuloinen ympäristöni suhteen? Ja hei, erityisterveiset eräälle lehdessä nähdylle naisparille. Vielä en ole saanut juttua käsiini, mutta yleisönosaston palautteita oon lukenut. Juu... Siistiä, että esittäydyitte ja ootte rohkeita.

Kukin kukkikoon.

Sinä, joka ajattelet toisin: tunnetko ketään suuntautumiseltaan "erilaista"? Jos kohdistaisit kaikki mielipiteesi itsellesi läheiseen ihmiseen, pehmenisikö näkökulmasi yhtään?

Metrikaupalla OMAA pitsiä!

Virkkuukoukussa tällä kertaa.

Kaupan pitsien metrihinnat alkaa olla aika huikeita. Päätin tehdä itse.

Koitin hahmotella myös ohjeet näytille, koska moni "virkattu reunapitsi ohje" -haulla löytynyt bloggaaja esitteli harmikseni vain valmiit ihanansa, ei ohjeita.

Noissa värillisissä mallipiirroksissa voi seurata sateenkaarijärjestystä (punainen-oranssi-keltainen-vihreä-sininen-violetti). Nuolia piirtelemällä tuli niin sekavia kuvia, etten itekään tajunnut.

Sitä en sitten tiedä, miten paljon halvemmaksi nämä lopulta tulevat (jos työtunneillekin jokin arvo lasketaan), ja pystyykö näitä käyttämään mihinkään, kun ovat vähän paksumpia, kuin kaupan nauhat. Mutta kyllä näiden kanssa saa automatkat ja iltanukutusajat kulumaan. Ja lisää pukkaa. Seuraavaksi ajattelin tehdä jotain kapeampaa.

Lisää reunapitsiohjeita täällä!

Hytikylmä eväsretki

- Äiti, mennäänkö tänään eväsretkelle?

- No, mennään vaikka, kuulostaa hauskalta.

Pakkaan Siskosen päiväunille takapihalle ja keitän termariin aamukahvin. Ulkona otetaan pari askelta takapihan metsää kohti. Sitten muistan kohmeiset käärmeet ja istahtaminen minnekään ei houkuta. Kamala tuuli, muutenkin.

- Minne mennään? Mennäänkö kauas? Kato tätä mäntyä! Mikä toi mölliäinen on? Oho, kaaduin tänne, kanna mua, täällä on näitä kuoppia! Onko tuuli hajottanut sen linnunpesän?

- Syötäiskö eväät tossa kotipihan kivellä?

- Höh, miksei mennä jonnekin kauas?

- On niin kylmä ja toi Siskonenkin nukkuu tuolla terassilla... Leikitään, että ollaan suuren vuoren päällä!

- Joo! 

Moikka vaan naapurin isännälle, nauroikohan se meille? Paahtoleipä, jota ruokapöydässä takutaan tolkuttoman kauan humpsahti napaan ennätysvauhdilla. Reunoineen. Retkeilykasvatusmielessä korostan roskien keräämistä reppuun. Leivänmuruset jätetään linnuille. Omana eväänä oli antibioottia (joo, en välttynyt siltä), kahvia ja ruisleipää. Ikinä ennen ei oo suklaaeväs jäänyt syömättä. Kamalan kylmä tuuli. 

- Äiti mua kylmettää, kanna mua! Oon kipee!

- No etkä oo. Mennäänkö sisälle?

- Joo mennään.

Sisällä syötiin jälkkärieväät Aatu Farmarin kanssa. Joko tässä nyt pikkuhiljaa alkaisi kroppa palautua palelluksesta... Olis nyt, mä niiiiiin toivon, KESÄ!

Otsikon "hytikylmä" on Poikasen ihkaomakeksimä sana.

Ja sehän on oikein tosi hyvä ja toimiva.

  

Ihana Eilinen

Jotenkin vaan eilen oli niin hyvä mieli.
Ihana päivä. 

Kovin tavallinen, ja ihan odottamatta vappukin tuli käymään. 

Muistan kuvina. 

Ja väreinä. 

Eilinen jää mieleen vaaleanpunaisena, palloina, röyhelönä ja höyhennaamareina. 

Nyt seuraa jäsentelemätön kuvakavalkadi aiheesta "Eilinen".

 Tämäkin päivä oli ihan hulvaton, mutta opettelen uskomaan, 

ettei  sen kivuutta vähennä raportoimatta jättäminen.