Mielikuvittelua

Tämä on auto.

Tää on ökökkä.

                        (Ruokalautaselta löytynyttä) 

Ollaan äiti koiria!

Tässä on dieselveturi.

Tämä on paloauto.

Nämä nallet on autotallissa.

                         (Peittomytyt sängyssä, kun ei tule uni)

Oo äiti postipate!

Verhon takana on kummitus!

Isä on töissä yläkaapissa.

Suuruudenhullut lumiukon pyörittelijät

On hauska huomata, miten lapsen mielikuvitus alkaa muotoutua. Ja yhtäkkiä ymmärrän, miksi oon itse ollut välillä tosi rasittava lapsena. Ruokalautaselta löytyy milloin mitäkin, samoin sängystä. Ja se on tietenkin kaikki pois nukkumisesta ja syömisestä... Ja siivoamisesta, pukemisesta, läksyjen tekemisestä... Mitä vielä?

En tiedä, miten paljon oli mielikuvituksella osuutta asiaan, mutta uskon nähneeni äsken takapihalla varpuspöllön. Aiheesta löytyy myös (mielikuvitukselle tilaa jättävää) videomateriaalia. Oon ihan innoissani, varpuspöllö!

Armollisuutta

Osaisinpa opettaa lapsilleni armollisuutta.

Ei saa tuomita. En ole varma, onko toisten valintoja pakko hyväksyä, mutta ihmisestä pitää välittää. Olla sille armollinen. Nähdä ihmisessä muutakin, kuin erilaisuus, heikkous ja viat. Välittää siitä huolimatta, ettei ole ihan varma, mitä ajattelee toisen valinnoista. (Rikokset nyt on tietenkin asia erikseen, tarkoitan enemmän vaikkapa luonteenpiirteitä, elämäntapavalintoja ja inhimillisiä virheitä, joita kaikki tekevät.) Kukin vastaa oikeasti vain omista teoistaan, toisten tekemisiä on maailman turhinta arvostella, varsinkin selän takana.

Ja joo, juttelen toisten ihmisten kuulumisista ja tekemisistä, juoruilenkin. Mutta haluaisin opetella puhumaan (ja olemaan puhumatta) sellaisia asioita, jotka voisin sanoa myös kyseisen ihmisen kuullen. Haastetta kerrakseen. Ja nyt kun sen sanoin ääneen, niin saatte oikein luvan kanssa osoitella sitten aina, kun harhaudun tekemään toisin. Auts.

Haluan, että lapseni ovat aikanaan armollisia mua kohtaan. Uskon, että epätäydellinen kasvattaja on parempi esimerkki, kuin mukatäydellinen. Silloin lapsikin uskoo pärjäävänsä hyvin kasvaessaan aikuiseksi. Kun ei tarvitsekaan olla yli-ihminen. Riittää, että on riittävä. Ei tarvitse tietää kaikkea ja olla kaikkea. Terveiset omille vanhemmille: ootte olleet hyvät, riittävät ja sopivan inhimilliset vanhemmat. Ja mainiot isovanhemmat. 

(Voikohan olla muuten niin, että juuri sen takia sitä jossain vaiheessa takkuaa vanhempiensa kanssa ja osoittelee heidän vikojaan? Että se on jokin identiteettikriisi, matka omanlaiseen aikuisuuteen?)

(Ja toivottavasti on yhtä helppo tehdä, kuin sanoa. Tällaisissa ääneen sanotuissa sanoissa on se vaara, että jonain päivänä huomaamattaan syö ne.)

Rubens barn

Tämä on näitä tytärhömpötyksiä. Nelikuinen vauvani vaatimalla vaati tätä joulupukilta, joten olihan se pakko hommata.

Mutta hei, eikö oo nyt hiukan ihana?

Onko tämän nimi Emma, niin kuin paketissa lukee, vai pitäisikö se ristiä persoonallisesti niin, ettei kaikilla äideil--- ei kun tyttärillä siis ole samanniminen vauveli?

Karkasin kotoa

Mä meinaan karata.

- Jaa, ootko kauan?

Ehkä kolme tuntia.

-Syötkö eka?

...No, vaikka.

Olin 1½ tuntia, en oikein osannut olla. Salakuuntelin ihmisiä.

Paksu isäntä vaatekaupassa: 

"Tartten sellaaset sortsit jokka mahtuu päälle." Kaikkiin myyjän ehdotuksiin (varsinkin kukkakuvioisiin) se sanoi "Ei saatana!" ja jäi sitten sortsit ostamatta. Oli varannut äkkilähdön.

Duunareiden päiväkahvitreffit kahvilassa:

"No tuo on justihin yks syy mitä varte en syä noita (croissantteja). Ripajaa joka paikkahan, sotkoo ympäristön. Purista siältä ilimat pihalle ja puraase sitte." Sitten keskustelu siirtyi kikkiliiveihin ja toiveeseen, että kuntosalilla olisi vain miesten vuoroja. Ei menisi "tekstiiliurheiluksi", ku naisia varte pitää reenata pyhähousuus.

No, kai mulla vähän oli hauskaa.

Pohjanmaan murre naurattaa mua.

Poltettu kuusi

Kuusi näytti aamulla tuolta. Minä myös. Kuusi päätyi takkaan, joten siihen verrattuna mulle kuuluu ihan hyvää.

Repaleinen yö. Unirytminpeukalointiyritykset lienee osasyyllinen, ja viimeaikaiset viipotukset.

Luin joululahjakirjan (J. K. Rowling, Paikka vapaana). En ole mikään lukuharrastelija, joten jännittää kommentoida mitenkään. Jos mielipiteeni ovatkin noloja... Mutta kyllä se otteessaan piti. Henkilöiden pään sisälle oli helppo päästä, ihailen taitoa pysäyttää tunteet sanoiksi. Viihdyttävä ja koskettava. Noin. Oma mielipide sanottu. Nyt sitten luen jotain "oikeita arvosteluja", ja uskon, jos niissä sanotaan, että ei ollut yhtään viihdyttävä eikä koskettava, eikä osaa tunteita kuvata hän.

Shoppailupäivä

Meidän miehet lähtivät Seinäjoelle asioille. Minäkin päätin pitää shoppailupäivän.

Vauva vaunuihin ja kaupoille.

Imetykseen sopivista paidoista mulla on krooninen pula, ja järjenvastainen hinku olisi löytää kirjekuorikäsilaukku (missä ihmeessä sellaista käyttäisin?).

Kaikenlaista kivaa tuli hypisteltyä:

Imetykseen sopivia paitoja

alelöytöjä

Hömpönpömpötyksiä

Noi saappaat on makeet. Pohjassa lukee miljoonakaupunkien nimiä. Ruskeita saappaita mulla ei vielä ole, ja kadehdin niitä aina muilla. Ne tokikin tarvitsisivat kaveriksi ruskean laukun.

Päiväkahvihetki & luumupiparijuustokakku

No, en ostanut mitään. Näin päässäni tutun kuvion, joka päättyy epäselviin laskuihin, tavaoroiden palautteluun ja rahan hukkumiseen jonnekin matkan varrelle. Kiitos kuitenkin shoppailuelämyksestä Ellokselle (eka kuva) H&M:lle (toka kuva) ja Zalandolle (kolmas kuva). Ja kiitos kotikeittiölle kahveista ja pikkuprinsessalle katkotta nukutuista päiväunista.

2013

Uudenvuodentinojen sijaan tulevaisuutta ennustettiin joulupipareista. Mulle ennustui kuu ja tähti, varmaankin lupailivat hyviä öitä (heheh). Mies ei ymmärtänyt pipariinsa taiteilemaani sotkua, eikä kyennyt tulkitsemaan sitä kuinkaan. Ennustus sekin. Poika sai tassunjäljen ja vieraat löysivät työ- ja perhejuttuja.Vielä löytyisi ennustuskeksejä, tulkaa kylään poimimaan omanne!

Uudenvuodenlupauksia en osaa tehdä. En kai koe minkään asian olevan kovin surkeasti, kun en kaipaa muutosta. Ainakaan mitään sellaista, minkä voisin omilla tekemisilläni aikaansaada. Tai ehkä jotain, mutta niitä en putkauta päivänvaloon. ;)

 ---------------------------------------------------------------------------------------

  Heidille pipari poimittu.

Anteeksi.

 Olisin poiminut uuden,

mutta sehän olisi ollut huijausta.

Tämä on se, johon truuttasin 

kaiken jäljelle jääneen mössön.

Miten tulkitset?

H3, sä sait myös todella

luovan yksilön.

 Kehitteles nyt tähän

 sitten jotain