18.9.2019

Päivän tapahtumat



Tänään on sattunut kaikenlaista.

Aamuyöstä heräsin kiukkuitkuuni, kun teinipojat varastivat ensin toistuvista kielloista huolimatta suihkupulloni ja saippuakuplapurkkini. Kun he lopulta varastivat myös puhelimeni ja alkoivat postata nimissäni instagramiin ja tekemään vitsiä kuvagalleriastani, suutuin niin, että kiukku tuli raivoisaksi nyyhkytykseksi todellisuuteen asti. Heräsin siihen. Tunne on tuttu. Sisuuntuminen. Rajan tuleminen vastaan. Mitan täyttyminen.

Töissä mentiin samoilla fiiliksillä, mihin itseni unissani boostasin. Kiukkulinja tepsi, mutta luotto ei ole kovin korkealla jatkon suhteen. Oon lähellä uupua. Huomaan sen muiden reaktioista, en omistani. Työkaverille nauroin, että mitä enemmän ja maanisemmin säädän lukkaria, sitä lähempänä on päätyminen osastolle. Ja oikeastikin. Säädän paniikissa tuntien paikkoja kuvitellen, että sieltä löytyy kombo, joka mystisesti ratkaisee kaiken, en vain vielä ole osunut oikeaan. Lukkari on ainoa, mitä voin hallita. Ehkä se, että sanoitan ja tulkitsen tämän pöljän toimintani, on hyvä merkki, enkä ehkä ihan (ainakaan täysin yllättäen) tilttaa...?

Kotimatkalla hain lohturuokaa ja ansaittuja herkkuja. Nöf nöf. En mielestäni harrasta tunnesyömistä, mutta tämä oli kyllä puhtaasti sitä. Munkkia, suklaata ja vaniljarahkaa mustikoilla. Niin kerta.

Lapset tulivat kirkuen kotiin uintireissusta. Kuopus pissasi kiireessä esikoisen reppuun. Aika hauskaa, vai mitä? Noin niin kuin etäältä katsottuna ainakin.

Illalla aiheutin varmaan lapsille traumoja olemalla tyly ja kylmä ja kamala. En pystynyt voimattomuuksissani muuhun. Kerroin, ettei hammaskeiju ole totta, ja ettei meillä käy niitä, ja että jos kävisikin, ne olisivat kilttejä. Ja sitten tein taikapölyä, jota puhallettiin oville ja ikkunoille hammaskeijukarkotteeksi. Että se siitä totuudesta. Ja sitten sen jälkeen ryhdyin tylyksi.

Loppukaneetti vielä tuntuu puuttuvan, vaikka makaan jo sängyssä. Kyllä nyt jotain vielä tapahtuu tänään, mikä kruunaa tämän aggressiivisuuden eri sävyjen värittämän päivän. Kerron huomenna kommenteissa, mikä.se lopulta oli.



7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mun puhelin näyttää emojien paikalla pelkkää rastia, mutta hyvä mieli tuli silti. 😄

      Loppukaneettia ei eiliselle tullut, vaikkakin hammaskeiju kummitteli ja itketti yöllistä hiippailijaa pariin kertaan yön aikana.

      Tämä päivä sitten olikin hipheihurraahienokumikä (not), ja loppukaneetinomaisesti mitta tuli täyteen eräässä asiassa, ja se on oikeastaan loistava juttu. 👍

      Poista
  2. No siinä lukee 'sydänsydänsydänsydänsydänsydänsydän' :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin laitan näin jälkikäteen sydänsydänsydänsydänsydän. <3

    VastaaPoista
  4. Luin tämän uudestaan, ja säikähdin, että kuulostaa siltä, kuin kokisin kiusaamista tms henkilökohtaista kurjaa töissä. Kääk, ei se onneksi niin ole. 😮 Mä kun aattelin, etten sano mitään konkreettista, mutta nyt nämä valitsemani sanat kuulostaa konkreettisilta ja sikäli vääriltä. 🙊

    No, tiivistetään niin, että töissä on sekavaa ja levotonta, mutta sekavampaa on mun päässä, ja SE on ongelma...

    VastaaPoista