Hiihtolomasta oli ensin vaikea palata työkuvioihin. Arki on kuitenkin ollut mulle kiva. Oon taas nauttinut työstäni. Erityisesti kohtaamisista, joita viikkoon on mahtunut rutkasti laidasta laitaan. Niin monenlaisia ja niin monen aikuisen ja lapsen kanssa. Tärkeitä hetkiä, vaikka joskus vaikeitakin, ja toki usein mietin, että menikö syteen vai saveen vai jotenkin edes parempaan päin.
Erään iloisen päivän aikana ajattelin, että 1) Haluaisin pelaamaan sulkkista vapaa-ajalla 2) Haluan päästä ratsastamaan ja 3) Oispa kiva päästä laulamaan stemmoja.
On hauska huomata, että mieli on koko ajan valmiimpi omien uusien (ja vanhojenkin) puolien aktivoimiseen. Monta vuotta oli sellaista ei-mitään-ylimääräistä-kiitos. Nämä simppelit ajatukset ilahduttavat mua jo sellaisinaan, vaikkei niistä edes mikään pääsisi konkretisoitumaan lähiaikoina.
Viikonlopun kunniaksi ajattelin irtiottaa Keskimmäisemme kanssa. Lastenvälinen kemia on ollut niin räjähtävää, että sitä pitää vähän pilkkoa ottamalla palasia hetkeksi toisistaan erilleen.
Ihana lukea, että tulee tuollaisia pilkahduksia tulee arjen keskellä. Minulla on "ei-mitään-ylimräistä"- vaihe.
VastaaPoistaJoo se "ei mitään ylimääräistä" -vaihe on kyllä niin tuttu pitkältä ajalta, että vähän hämmentää huomata, ettei se olekaan luonteeseeni liittyvä asia, vaan elämäntilanteeseen! :D Eli tsemppiä siihen vaiheeseen, se kyllä muuttuu aikanaan! :)
PoistaHienoa kuulla ❤️ Ja tuo ihana aurinko ja valoisuus auttaa monen asian yli. Toivon, että tuleva viikko on yhtä mukava sinulla!
VastaaPoistaSe on kyllä niin totta, aurinko auttaa muistamaan, että valo ja energia voittaa taas! :) Kesää kohti mennään, se on ihanaa ja voimauttavaa! Iloista kevätviikkoa sulle! :)
Poista