Alkuopetus ei ole kutsumukseni tai vahvuuteni, mutta tunnen vahvaa luontaista hinkua tarjota herkkyyskausien mukaisia työkaluja kirjaimista kiinnostuneille lapsille(ni). Esikoinen kiinnostui kirjoista ja kirjaimista varhain. Sana- ja kirjainleikkien hienoisella boostauksella hän oppi orastavan lukutaidon viisivuotiaana ja annettiin taidon vahvistua hiljalleen ja painostamatta eskarin ja koulun aikana. Ekaluokkalaisena luki jo sujuvasti tekstit vieraskielisistä tv-ohjelmista.
Keskisisko kiinnostui lukemaan opettelusta samoihin aikoihin, kun isoveljen kanssa leikittiin äänneleikkejä. Neljävuotias sisko huikki vastauksia välistä, kun kysyin, mikä sana tulee tietyistä äänteistä. Tajuttiin, että tämähän pystyisi jo täyttä päätä lukemaan. Ja niinpä sitten osasi, kun testattiin. Tosin vain niillä muutamilla tutuilla kirjaimilla kirjoitettuja sanoja. Sitä mukaa, kun oppi muidenkin kirjainten ulkoasun, oppi kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan. Eskarissa halusi pitää taitonsa salassa, ja vasta useamman kuukauden jälkeen taito paljastui kavereille ja opettajalle. Häntä hihitytti salailunsa. Vielä kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit puuttuvat, mutta into kirjoittamiseen on kova.
Nyt kolmevuotias on innostunut äänneleikeisestä ja sanojen tunnistamisesta. Tunnistaa Puppe-kirjasta tekstin seasta sanan Puppe ja sujuvasti yhdistelee kuulemansa pitkätkin äännerimpsut päässään sanoiksi, mikä vähän yllättää mua. Olen ajatellut syöttää hänelle infoa kirjaimista niin paljon, kuin mahdollista, sillä olisihan se nyt rehvakasta päästä sanomaan, että lapseni ovat oppineet lukemaan 5-, 4- ja 3-vuotiaina.
Oikeasti pidän sitä kyllä epätodennäköisenä, sillä äänteiden yhdistelytaidosta huolimatta ymmärrys kirjoittamisen ja lukemisen perusideasta on pienimmällä kovastikin hukassa ja logiikka menee yli ymmärryksen. Ei silti varmaankaan ainakaan vahingoita häntä, jos iänikuisen muumimuistipelin sijaan pelaamme toisinaan muistipeliä alfapetin kirjainlaatoilla? ...Ihan silleen leikkimielisesti... Pikkusiskoni voi todistaa, että olen ihan kykenevä tällaiseen "leikkimieliseen ohjaamiseen", vai mitä...? Krhm...
Ois kyllä hieno suora nuo lukemaanoppimisiät! Voisitko jakaa vielä lisää vinkkejä ja ideoita miten ootte kirjaimia harjoitelleet? Esikoinen on selkeästi kiinnostunut kirjaimista, mutta omat ideat vähissä enkä oo jaksanut googlailla mikä toimis. Ekapeli tosin on ladattu puhelimeen, mutta pitkään aikaan ei oo pelattu...
VastaaPoistaÄänteiden kautta opettamalla on mielestäni helpoin tuottaa lapselle oivalluksia. Ollaan tehty koululaisten kanssa "rallirataa", jossa tie (paperille tai taululle piirrettynä) koostuu esim. neljästä pätkästä. Joka pätkällä on kirjan, ja lapsen kanssa sanotaan aina sitä äännettä, jota pitkin ollaan esim. pikkuautolla ajamassa. Opetellaan siis liukumaan äänteestä seuraavaan. Ja mitä nopeampaa sitä tietä ajetaan, sitä selkeämmin alkaa hahmottua, mikä sana tiellä lukee. Esim. ssssssssssuuuuuuuuuuussssssssssssiiiiiiiiii --> SUSI! :D Olipas sekavasti selitetty, livenä olisi helpompaa! :D Luokassa tästä hyötyvät myös ne, jotka ovat ujoina kuunteluoppilainakin, ja saattavat hoksata idean siinä seuratessa.
PoistaOppilaiden kanssa oon pelannut myös muistipeliä, jossa pareina on kuva ja kirjoitettu sana. Kortit voivat olla myös auki, ja tavoitteena on etsiä parit. Jos kuvina on esim. Orava, pupu, koira, kissa, kettu jne, on kiva lähteä miettimään kuvalle sopivaa sanaa. Kuuluukos oravassa R? Löytyykö tuolta joku, jossa olisi se? Oiskohan se toi k:lla vai o:lla alkava sana? Tämä oli hauska leikki sellaistenkin ekaluokkalaisten kanssa, joilla oli ollut hankaluuksia oivaltaa lukemisen ideaa.
Joskus tein omille lapsille tavumuistipelin, siitä kerroin täällä: http://paivakirja51c.blogspot.com/2016/06/muistipeli-idea-ja-pienta-spesiaalia.html
Perusajatuksena kotona mulla on, että pidetään jotenkin yllä ajatusta kirjaimista: ohimennen mietitään, että mikä on kenenkin kirjain ja mitkä alkaa samoilla kirjaimilla. Ja jos ei lasta just huvita, ei kannata puskea. Silloin lapsellekin tulee olo, ettei tajua ja että onpa typerää touhua. Tänään muuten katsottiin onnenpyörää, ja Miuku seurasi kääntyviä kirjaimia tarkasti ja yritti arvata tohkeissaan: PUPPE!! PUPPE!! Ei valitettavasti paljastunut sieltä sitä ainoaa sanaa, jonka olisi osannut lukea! :D
Ja niin siis nämä olivat ehkä vinkkejä siihen kohtaan, kun kirjaimet ja äänteet ovat jo tuttuja. Ekapeli taas on ihan mainio niiden opetteluun! :)
PoistaMeillä bongaillaan perheenjäsenten nimien alkukirjaimia. Kirjainmuodoista keksittiin ensin jotain visuaalista, tehtiin niitä vaikka ulkona kepeistä ja kehokirjaimia. Näin jäivät mieleen. Sitten noita on bongattu kauppojen isoista kylteistä ja tienviitoista sekä lehdistä ja kirjoista. 4v tunnistaa jo meidän nimet ja kirjoittaa oman nimensä ja "isi".
VastaaPoistaTärkeää on innostaa ja osoittaa, että kirjaimilla on tärkeä merkitys, kun lapsi selvittää sen "koodin", hän saa selville myös itse noita tärkeitä asioita.
Heh, terveisin ope.
Olipas hyvin sanoitettu, ope! :D Tämän tyyppistä meilläkin on tehty, ja keksitty kirjainten opetteluun kuvailevia muistisääntöjä: "Uu, se niin ku hymyilevä sUUU", "Ii, vIIva" ja "S on se suhiseva käärmekoukero" ja "M, ylös-alas-ylös-ala-kirjain" jne. :D
PoistaNäppärä nelivuotias kyllä sielläkin, siitä se lähtee! :D
Mieleen tässä tuli eräs yhteinen äikänopemme, joka kertoi opettaneensa kaikenmaailmantekniikoilla lapsilleen lukemista. Toinen oli oppinut kolmevuotiaana ja toinen kai vasta tokalla (tms). Eli ei oo ihan pelkästään opetustekniikoista kiinni tuo hoksaaminen. :D
Poista