Mun arkiaamuja värittää jännitys siitä, miten lasten saaminen vaatteisiin milloinkin onnistuu. Lähden hipihiljaa kahden isoimman kanssa ja mr Pii vie hoitoon pienimmän vasta myöhemmin. Yritetään olla herättämättä heitä. Välillä kriittiset pukijat ajautuvat rajuunkin vaatekiukkuun, jos tarjonta ja esimerkiksi sääolosuhteista johtuvat vaatimukset eivät miellytä.
Isoin on oppinut jo hyvin aamurutiineihin ja tietää useimmiten olla järjestämättä hepulia. Osaa neuvotella, jos jokin ei miellytä. Tosin itsekin osaan jo varsinkin hänen kohdallaan vähän ennakoida ja vältellä ärsyttävimpiä vaatteita ja ehdotuksia. Ärsytysvaatteita nimittäin löytyy: liian väljät, liian erikoisen väriset, liian kankeat, kutittavat, oudolta (esim. uudelta) haisevat, liian paksut, liian monet kerrokset, toppavaatteet, kumpparit jne. Keskimmäisellä kiukku tulee yleensä siitä, etten ole löytänyt hänen puettavakseen mekkoa, röyhelöitä tai muuta krumeluuria.
Aloitin ulkohousukauteen valmistautumisen hankkimalla esikoiselle ulkohousujen alle sopivia sisähousuja: riittävän kapeita - ei liian, riittävän yksinkertaisia ja huomaamattomia, riittävän paksua kangasta ettei tarvi kalsareita viileämmälläkään säällä, koska kerrokset vain ei tule kuuloonkaan. Kaupoista en löytänyt kuin tyttömäisiä, ohuita legginsejä ja liian leveitä collegeja. Poikanen kun on vielä niin hoikkakin, ettei kaupan housut siksikään istu hyvin juuri koskaan.
Siispä kävin kangaskaupassa ostamassa paksua collegea, jonka toinen puoli on (anteeksipyyntöni luonnolle) jotain ihanaa pehmeää. Otin mallia vanhoista NOSHin Hero-housuista, jotka oli oikean kokoisina pojan lempparit. Tein heti samalla mallilla kahdet pöksyt. Jälkimmäisiin en jaksanut tehdä taskuja, kun ekojen kanssa mokasin ja säädin riittävästi. Tein kuitenkin niihinkin taskun näköiset saumat koristeiksi, tuli muka jätkemmät.
Persauksen sauma pitää varmaankin vielä vahvistaa sinisellä ompeleella, kun valkoinen saumurisauma irvistää niin härskisti.
Pupunkorvapipo, jonka loppukankaasta askartelin, päätyi olemaan ihan liian pieni kellekään meistä, se on siis uutta kotia vailla.
Voi noi vaatejutut.. Meidan 2.5 vuotias "NEEEEEED to change pants, OK?" tasaiseen tahtiin paivan mittaan. Kuvioton paita ei kay (luulee sen olevan vaarinpain ja mallailee turhautuneena monta kertaa raivon noustessa kun ei kuvaa loydy...), farkut kiskoo heti pois ja kuten teilla, kerrospukeutuminen ei tule kuuloonkaan (paitsi paitoja saa olla monta). Eilen oli itkun partaalla kun halusi "pink wink".. Mina yritin etsia ja kysella, etta mikahan nyt on kateissa. Lopulta se loytyi, pingviini paita. Kaaoksen sietamiseksi kavin lapi vaatevaraston ja poistin kaikki, mita han ei pida ja missa mina en neidin suostu poistuvan talosta. Olisiko tama sitten valirauha?
VastaaPoista😂😂 Määrätietoinen nainen teillä siellä ainakin! 😄 Meillä keskimmäinen on myös tuollainen vaihtaja, että monesti päivässä pitää katsoa uudet vaatteet! (Itsekin tosin taidan olla joskus sellainen. 😉) Mutta vaatekiukut on kyllä niin tympeitä! 😕
PoistaMe ollan saatu tai ostettu halvalla paljon lastenvaatteita käytettynä pusseittain, joten on tullut mitä sattuu. Nuoremmalla ei ole mitään väliä, mitä päällä on, kunhan ei tule liian kuuma. Mutta nelivuotias...vain muutamat tietyt käy! Rajoitteet aika samanlaiset kuin teillä. Harmittaa kun kaappi täynnä kivoja vaatteita, mutta ei käytä kun joku paita on uusi (hänelle). No on kai uusi, jos et sitä käytä!
VastaaPoistaIhan juuri noin!! Uusia ei voi käyttää. Jos joku vaikka huomaa tai ääk, SANOO siitä jotain!! Yäk! Tosin nyt saan ilokseni kertoa, että meillä on esikoinen paljon kesyyntynyt tämänkin suhteen ihan viimeisen vuoden aikana. Tai sitten ollaan opittu kultaiseen keskitiehen yhdessä...? Kummin vaan, niin helpompaa kuitenkin on, kuin 4-6 -vuotiaana! 👍😊
Poista