Tulta ja tappuraa päin

Voi hyvä ihme, miten työlästä voi olla tappuran taltuttaminen! Joinain päivinä duunini on aamuherätyksestä iltanukutukseen yhtä taistelua. Eli kotona ja töissä samaa.

Muistan yhden keskustelun opiskeluajoilta. Erään kaverin mielestä auktoriteetin on ansaittava kunnioitus niiltä, joilta sitä odottaa. Itse taas koin, että kunnioituksen toista ihmistä ja varsinkin auktoriteettia kohtaan on oltava itsestäänselvyys. Ja sen kunnioituksen voi toki menettää, jos siihen ilmenee syytä.

Mites, oisko vinkata, miten toimia auktoriteettina niille, jotka vaativat työtä sen ansaitsemisen eteen? Natsikuri kenties synnyttäisi ulkoisen kunnioituksen, mutta millä keinoin pääsisi sinne syvemmälle kunnioituksen tasolle, jolta olisi helpompi rakentaa luottamuksellista yhteyttä tappuraisiin tyyppeihin?

Olkoon kuvituksena tää eilinen instapose, joka tässä kontekstissa saakin vähän erilaisen sävyn. Oikeastaan melko puhutteleva, hehe. Nerf-ase auktoriteettia vahvistamaan? (Se oli vitsi, älä nyt ota tosissas heti. Kuten kainaloni korkeudella tavataan sanoa.)