Työvuosi on viimeistä silausta vaille paketissa. Pidettiin pienet extempore-karttakepinkatkojaiset ja luulen, että se jo helpotti lukuvuodesta palautumisen alkamista. Jokainen opettaja tietää, mistä puhutaan, kun käydään läpi oravanpyörää, joka päässä pyörii vielä juhannusviikolla. Tulee uniin ja pitää valveilla. Huonona kesänä kesäkuu menee mennyttä vuotta miettiessä ja heinäkuu tulevaa pelätessä ja loman loppumista panikoidessa.
Eilen puhuttiin työkavereiden kanssa näitä, ja heti yöllä tuskailin unissani oppilaan huolia (kuvitellun oppilaan kuviteltuja huolia). Toivottavasti pääsen lomalle kuvitelluista ja todellisista huolista kesälomalla, koska vaikka opettajavitsi kesä-, heinä-, ja elokuusta on joidenkin suusta törttö, niin niinhän se on. Niiden (tai oikeastaan vain kesä- ja heinäkuun) aikana pitää saada pää ja sydän taas ladattua siihen kuosiin, että jaksan omien ja oman perheen murheiden lisäksi kantaa myös parinkymmenen muun taakkoja pimeän talven yli. Ehjällä, herkällä ja toimuvalla sydämellä. Kesä ei siis ole pelkästään lomaa, vaan ihan todella todella tärkeä osa tätä työtä. Palautumista, tykyä, elintärkeää vuosihuoltoa.
Ja ihanaa, että se alkaa jo 44 tunnin kuluttua!
(Kuvissa eilisillan jämiä, joita oon saanut tyhjässä, hiljaisessa kodissa herkutella.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti