Mulle päivän raskain hetki on monesti iltapala-aika. Kaikki ovat jo väsyneitä, ja jokaisella on väsyneenä omanlaisensa tarpeet ja ennen kaikkea omanlaisensa tavat ilmaista väsyään. Aikuiset hyytyvät ja lapset, no, todellakaan eivät. Eli tiivistettynä kyseessä on varsin kaoottinen hetki, joka ainakin mulla johtaa usein hermostumiseen ja ärjyilyyn.
Päätettiin, että tarvitaan taas selkeä rakenne. Ei niin, että huudellaan omien puuhien keskeltä "kuka haluaa mitäkin" ja metsästetään jokaista vuorollaan pöytään koittaen pysyä kärryillä, meneekö kenelläkään mitään mahaan asti (en tiedä, missä vaiheessa tämä on tällaiseksi edes mennyt...). Iltapala siis katetaan valmiiksi. Istutaan kattajan kutsusta pöytään ja syödään vain sitä, mitä on tarjolla. Ollaan rauhassa ja noustaan vasta, kun ollaan valmiita. Jutellaan. Kiitetään ruoan tekijää. Näinhän meillä toimitaan muidenkin ruokien aikaan.
Nyt olen jo parin viikon kattanut iltapalan siistiin pöytään jommankumman isomman lapsen kanssa. Ihan tavallisia iltapaloja ollaan tarjottu, vaikka jo pitkin päivää jutellaankin vastuuvuorolaisen kanssa, että mitäs laitettaisiin. Ja apulaisella on sananvaltaa, mistä ovat hirveän tohkeissaan. Kuten koko kokkaus- ja kattamisvuorostaan. Ja hyvää harjoitusta tulee myös kateuden sietämiseen. Alkuun meinasi nimittäin olla niin, että varsinkin Siskon iltapaloille kiljaisi Veli "Yäk!" ihan vain kateudesta. Kun ei itse ollut saanut käyttää Tupperwaren silppurihurvelia tonnikalatahnan tekemiseen.
Iltapalan tekemiseen on helpompi ottaa lapsi mukaan, kuin ruokien valmistamiseen. Kun kyseessä on usein nopeampi ja yksinkertaisempi homma. Ollaan harjoiteltu isomman kanssa uunin käyttöä (varovasti pienemmänkin). Samoin tutumpia hommia, kuten pilkkomista, kattamista, pöydän pyyhkimistä, puuron keittämistä, hedelmien kuorimista, munakellon käyttämistä ja muita keittiöjuttuja. Parasta kuitenkin on, että iltapalatuokiot ovat nyt positiivisesti latautuneita. Vuorossa oleva kokki on tuotoksestaan ylpeä ja varsinkin isoveli on oppinut olemaan kohtelias, vaikka tarjonta ei olisi mieleen. Tai vaikka suututtaisi, ettei itse saanut tehdä juuri tätä ruokaa. Kehutaan tarjoiluja ja kiitetään. Lisäksi valmistelut tulee aloitettua riittävän ajoissa, eikä tilanne siksikään johda kaaokseen, jossa yritetään mahduttaa illan viimeisiin minuutteihin ruokaa, vaatteiden vaihtoa, hammaspesua ja suihkua.
Yleensä kattaukset ovat olleet ihan yksinkertaisia: voileipiä, jugurttia, hedelmiä, uunipuuroa, kiisseliä. (Leipä uppoaa muuten pikkuisina suupaloina paljon helpommin, kuin kokonaisina leipinä.) Tonnikala-tuorejuustoleipiä, karjalanpiirakoita, croisanteja, perunamuusinjämärieskaa. Joskus poikkeustapauksessa jopa jätskiä tai makeita leipomuksia.
Antakaas tekin vinkkejä tulevia iltapaloja varten! Kiinnostaisi myös tietää, onko teidän iltapalahetket aina seesteisiä ja hallittuja? Ollaanko me ainoita, joilla meinaa tässä vaiheessa päivää karata mopo käsistä, jos ei tiukenneta otetta ja skarpata erityisesti?
