Kattausliinoja ja puuterin väristä Teemaa

Virkkausvimma iski. Kattausliinoja alkoi putkahtaa urakalla. Näiden väri-inspiraationa toimi Teema-sarjaani täydennykseksi hommattu puuterin väriset lautas- ja mukikaksikot. Kahdeksanpaikkaiseen pöytäämme 9 valkoista liinaa ja 3 persikkaista muodostavat hyvän komppanian. Eli liinoja voi välissä pestä, ja silti jää käyttöönkin asti. Ja kattauksen voi siis hoitaa joko kokonaan valkoisena, tai sitten näin sikinsokin väreillä, kuten näköjään kaikissa blogiin päätyneissä kuvissa olen tehnyt.

Näyttää vaan jotenkin niin kivalta, kun jokaisen syöjän paikalla on tällainen liina. Tykkään.

Askartelin pahvista maailman rumimman säilytysrasian liinoille. Höhö.

Ohje on omasta päästä, koska jostain syystä ympyrää virkatessa mun käsiala ei istu valmiisiin ohjeisiin. Tulee kiemura. Nytkin yritin noudattaa säteittäin lisäämistä (12 pylvästä aloitussilmukkaan, ekalla kerroksella jokaiseen 2, tokalla joka toiseen, kolmannella joka kolmanteen jne.), mutta aina lähti menemään kuprulle.

Ratkaisu löytyi siitä, että pylväskerroksen jälkeen tein aina kiinteiden silmukoiden kerroksen, ja lisäykset suluissa olevan kaavan mukaan näillä kiinteillä kerroksilla. Joka toisella kerroksella sitten pelkkä pylväskerros jokaiseen edelliskerroksen kiinteään, mitään lisäilemättä. Tämä teki ihan hauskan rytmin liinaan, eikä säteittäin lisäämisestä jäänyt sitä sellaista merkkiä lisäilykohtaan, kuin muuten jäisi, vaan työ muotoutui selkeämmäksi ympyräksi 12-kulmion sijaan. Lisäksi lisäykset kiinteiden silmukoiden kerroksella oli helpommat tehdä, kuin pylväiden, joiden kanssa menee muutenkin vähän enemmän aina aikaa.

Eli ohje lyhyesti:
1.krs: ketjusilmukkalenkkiin 12 pylvästä.
2.krs: joka silmukkaan 2 kiinteää. (Yht. 24)
3.krs: joka silmukkaan pylväs.
4.krs: kiinteä kerros, joka toiseen 2 ks:aa.
5.krs: pylväitä joka silmukkaan.
6.krs: kiinteä kerros, lisäys joka kolmanteen silmukkaan.
7.krs: pylväskerros
8.krs: kiinteä kerros, lisäys joka neljänteen silmukkaan.
...jne.
Halutessa koossa pykäreuna ympärille.

Lankana mulla Novitan Strömsö ja per liina menekki n. 50g.

Noin.

Pitsitoppeja kesäksi

Aina yhtä hassua, kun ensimmäistä kertaa keväässä tarkenee ulkona hepeneissä. Tänä vuonna olin osannut ennakoida. Tai toivoa, ehkä se oli paremminkin sitä. Mutta ajoissa olin sikäli, että haaveissa ollut pitsitoppi alkoi muotoutua jo monta viikkoa sitten. Valmiin, hyvän ohjeen etsimisen sijaan käytän aina mieluummin aikani siihen, että teen työn omasta päästä ja siitä syystä useimmiten moneen kertaan. Heh. Ensin virkkasin beigen testiversion mallia varten. Monen mutkan jälkeen siitä tuli ihan ookoo, ja hankin käsiini valkoista, sillä valkoinen toppi mulla alun alkaen olikin haaveissa.

No, lanka olikin ratkaisevasti paksumpaa ja lopputuloksesta tuli tönkkö. Toppi kyllä näyttää näissä parissa kuvassa ihan kivalta, mutta jotain kertoo se, että yhdessäkään kuvassa ei ollut sekä toppi, että naama hyvin. (Ja kriteerit eivät olleet kummoiset, huomaatte kyllä näistä julkaissuista kuvista.) Mutta toppi siis ei istunut päälle luontevasti. Jatkoin testailua tekemällä lasten kokoisia versioita, ja päädyin yhdistelemään neulomista ja virkkausta. Näin syntyi kaksi pientä toppia. Toinen liian iso omille lapsilleni ja toinen liian pieni kummallekin. Mutta idea oli hyvä, ja niinpä purin tuon päälläni olleen valkoisen virkatun topin pääntielle asti, ja neuloin uudelleen. Nyt se on hyvä. Tylsin näistä kolmesta, mutta sellainen, minkä halusinkin. Hyvähyvä.

Virkattu kukkaniittyliina

Instagramissa osui silmiin kukkaliina, ja siitäpä taas lähti liikkeelle maaninen inspiraatio. Mr Pii oli nyt sitä mieltä, että käsityöprojektit tekee mut kiukkuiseksi, kun jään niihin totaalisesti jumiin. En pysty normaaliin elämään projektien lomassa. Ja tottahan se on. Varsinkin, kun on kyse tällaisesta freestylevirkkauksesta, jossa ideoita pulppuaa jatkuvasti ja haluaisi kiirehtiä seuraavaan ideaan vielä edellisen kukan ollessa puolivälissä. Siispä jatkossa puikoille tai koukulle vain jotain aivotonta ja epäinspiroivaa posottamista.

Tähän liinaan käytin tällä kertaa oikeasti pelkästään jämälankoja. Olin oikein sekakäyttäjä: nallea, seitsemääveljestä, merinoa ja puuvillalankoja. Pikkukukkia lukuunottamatta kaikki ovat erilaisia keskenään, ja ruminakin pitämäni pääsivät mukaan. Liina päätynee terassille ja saa luvan toimia halutessaan vaikka pannunalusliinana.

Pohdin tämän värkkäilyn myötä yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä. On jäänyt mieleen pyörimään, kun silmiin osui erään toisen ajatuksia siitä, miten oma erilaisuuden tunne on vaikuttanut kokemukseen ulkopuolisuudesta ja ryhmiin kuulumattomuudesta. Itse en ole osannut (onneksi) noin ajatella. Olen aina kokenut olevani osa porukkaa juuri sellaisena, kuin olen. Siis en toki kaikissa porukoissa, mutta riittävän monissa.

Kaunis yhteisöllinen harmonia (sekä virkatussa kukkaliinassa, että elämässä) syntyy siitä, että yksilöissä on jotain yhtäläistä ja jotain erilaista verrattuna muihin ympärillä oleviin. Eikä tarvitse olla täydellinen. Jokaisessa on joku silmukka vähän vinksallaan.

Minun nimikkokukkani on tuo sinivalkokeltainen. Mikäs sinun? Jos kerrot, niin saan vielä sinusta vielä yhden mukavan muiston tähän liinaan. Yhteisöllisyyspohdinta- ja virkkausmaniamuiston lisäksi.

Matto ontelokuteesta (ohje)

Kävi hauskasti. Tein maton tietäen alusta asti, etten tule pitämään sitä.

Laitoin sen instagramiin ja löysin sille kodin.

Paketoin sen pahvirullan ympärille ja se näytti hienolta.

Elämän pieniä iloja.

Koska matto lähtee maailmalle, kirjoitan tämän omasta päästä kehitellyn ohjeen muistiin itselleni, mutta myös teille:

Aloitus: 60 kjs ja kääntymiseen 2 kjs.
1. krs: 2 kjs, 59 p (= "60 p")
2. krs: 5 kjs, ks joka kolmanteen pylvääseen. (--> 20 lenkkiä)
3. krs: 5 kjs, ks jokaisen lenkin keskikohtaan (reunoihin myös, eli 21 lenkkiä, joista viimeinen 2 kjs+1p 2. kerroksen viimeiseen silmukkaan.)
4. krs: 3 kjs, ks jokaisen lenkin keskikohtaan.
5. krs: 2kjs, 2p jokaiseen lenkkiin, 1p alla olevan lenkin kiinnityskohtaan (= 3 p jokaiseen lenkkikertaan.)

Tätä jatketaan, kunnes matto on halutun mittainen.

Pitsireunus päihin: 1 ks, 4kjs, 1 ks joka kolmanteen alla olevaan pylvääseen. Loppuun 1 ks. Eli lenkkejä tulee 19. Joka toiseen lenkkiin 7 pylvästä, 1 ks seuraavan lenkin keskelle. (Alemmassa kuvassa. Kuva osoittaa, miten käy, jos lenkkejä tuleekin parillinen määrä. Eli siksi alkuun ja loppuun tuli yhdet ylimääräiset kiinteät silmukat.)

Vahvistin reunat kauttaaltaan piilosilmukoilla.

Mallikuvat luetaan alareunasta alkaen ja edetään taas sateenkaaren värijärjestystä muistellen. Ohjeet on vartissa piirretyt ja kirjoitetut, eli otetaan vastaan palautetta epäselvyyksistä ja sekoiluista.

Farkkuaskartelua

Eilen etsittiin kaupoilta pojalle farkkuja. Löydettiinkin oikein hyvät, mutta silti päätin toteuttaa kotona idean, joka kaupassa tuli. Mr Piin vanhat puhkipierryt farkut jatkojalostuivat sekä farkuiksi esikoiselle, että shortseiksi keskimmäiselle, joka sai valita pitsilaatikosta lempparinsa pöksyjen koristeiksi. Seuraavaksi saankin alkaa virkata pitsilaatikkoon taas täytettä, jee!

Farkut nyt ei onnistuneet ihan täydellisesti, koska onhan tuo vetskariosio nyt ihan liian iso pienen rimpulan päälle. Mutta en aio moittia, vaikkei se nyt noita käyttäisikään. Sainpa puuhastella edes, ja nollabudjetilla. Ja nämä olivatkin äkkiä valmiit: leikkaus, takataskujen irrottelu, takasauman ompelu, lahkeiden sisäsaumat ja vyölenkin siirto. Humps vaan. Takataskuista jäi höpsö loota peräsimeen, mutta tavallaan se näyttää aika hauskaltakin.

Pienin puski vängällä kuviin komentaen tiukasti "ROORO! ROOROO!!" ja poseeraten sitten tyylikkäästi lähinnä kuvarajauksen ulkopuolella. Hienosti on kolmas lapsi oppinut vuorottelemaan ja pitämään puolensa. Ja sen ärrän. Hauskuutettiin perhettä eilen, kun houkuteltiin se toistamaan sanoja, kuten strutsi, strassi, paristo ja professori. Aika moni kuulosti huvittavan oikealta. Tai huvittavan väärältä. Molempi parempi. Hauska napero. Terveisin edelleen "iskä". (Mikä tosin voi olla onnikin: voin kuvitella, että jos jatkuvan "iskäää"-huudon sijaan huudettaisiin "äitiiii", saattaisin olla jopa entistä stressaantuneempi.)

Reunapitsi ohjeineen

Pienin siskoni tarvitsi pitsiä hameenhelmaan. Inspiroiduin keksimään uuden mallin.
(Jota ei kylläkään ole kuvaa varten yhtään oiottu ja aseteltu. Kuvan sininen kangas ei myöskään ole siskon hame, vaan tilkkutäkki.)

Blogiin on tultu paljon reunapitsin ohjeita googlaamalla. En tiedä, onko kukaan koskaan noita mallejani käyttänyt, mutta kirjataanpa nyt tämäkin malli ylös. Tätä oli kiva tehdä siksi, että työ eteni mallikuvio kerrallaan, eikä kerros kerrallaan. Ei siis tarvinnut päättää pituutta etukäteen.

Aikaisempiin pitsimalleihin piirsin kaavakuviot, joka on värikoodattu kerroksittain sateenkaaren väreihin. Tein saman nyt:

1. krs: *3 kjs, 2 p ensimmäiseen kjs:aan* x5
2. krs: 5 kjs, kiinnitys kiinteällä silmukalla kuvion kapeisiin kohtiin. --> 5 ketjusilmukkalenkkiä. (Viimeisen lenkin teen 3kjs + p työn alkuun, jolloin lanka tulee luontevasti lenkin keskeltä)
3. krs: 5 kjs, kiinteällä kiinni alemman kerroksen toisen lenkin keskelle. *1 kjs 1pp* x 5, 1 kjs ja kiinteällä silmukalla alemman kerroksen neljänteen lenkkiin. 3 kjs + 1 p työn reunaan.
4. krs: *2 kjs, 1p* jokaiseen alemman kerroksen 5 pylvään väliin. 2 kjs ja kiinni alemman kerroksen viimeiseen lenkkiin.
5. krs: piilosilmukat niin, että saat nirkkoreunan aloitettua työn reunasta asti: *3kjs 1 ks* jokaiseen alemman kerroksen väliin.
Ja sama alusta.  Työtä pitää vähän käännellä, että pylväät asettuvat oikealle puolelle. Jatkossa tein aina toisen kerroksen viimeisen pylvään kiinni edelliseen mallikuvioon (kuvassa reunan oranssiin kohtaan), jolloin ko. kohta ei jää liian kapeaksi, eikä pitsi kierähdä heti ympäri.

Tuli varmastikin tosi sekavasti, anteeksi. Otan vastaan palautetta ja kysymyksiä.

Kapeampi pitsi on tehty toistamalla pätkää *3 kjs, 2 p ensimmäiseen ketjusilmukkaan.* Mun mielestä tosi kivan näköinen esimerkiksi trikoomekon hihansuuhun tai pääntielle ja ihan superhelppo ja nopea tehdä.

Lisää reunapitsiohjeita täällä!

Pitsipaita nro 2 imetykseen

Tein uuden imetyspaidan vanhalla idealla. Eli puoliksi irrallinen pitsi, jonka alla paitaan ommeltu vetoketju.

Tällä kertaa virkkasin pitsin itse. Freestylella, purin, tein, purin, tein. Aloitin itse asiassa toistakin pitsiä, mutta kun tämä paita lopulta valmistui, päätinkin vaihtaa seuraavaan pitsiin ohuemman langan. En hoksannut, että liian tönkkö pitsi näyttää hassulta, kun sitä ei voi ommella koko matkalta paitaan kiinni (kun pitää jättää siis se imetysluukku).

Mutta hyvä tästäkin tuli. Jää juuri sopivasti suojaa, jotta voi imettää miettimättä, kuinka paljon esiintyy ulkopuoliselle. Aika vähän sitä muutenkaan hoksaan kyllä miettiä...

Simppeli joulumekko

Luin joku aika sitten Uusi Kuu -blogista postauksen, jossa hehkutettiin jouluksi hankittua trikoomekkoa. Aloin heti haaveilla itselleni jotain vastaavaa päällepantavaa: helppoa, yksiväristä, rentoa, silti tarvittaessa juhlavaa. Kun sitten sattumalta pääsinkin juuri siihen kangaskauppaan, johon mulla oli lahjakortti, oli inspiraatio valmis toteutettavaksi (vaikka koneet oli jo kerran ängetty joulusiivousmielessä kaapin perukoille).

Ostin harmaata jämäkkää jerseytä ja leikkelin summanmutikassa toisesta mekosta jonkinlaista mallia ottaen. Ja hyvä tuli, vaikka vähän epäilin, että voiko noin helposti ja nopsasti onnistuakaan. Tästä tuli juuri sellainen, kuin piti: rento, helposti päälle asettuva, muodossaan pysyvä ja muunneltava. Tätä voi asustaa pitsikauluksella, koruilla, jakulla, vöillä, sukkahousuilla, ja miksei vaikka housujen parinakin mene. Jee, oon tyytyväinen! (Vaikkei kuvat nyt annakaan tästä kovin hyvää kuvaa. Varsinkin, kun malli oli ammattitaidoton ja laimea. Oli pakko piilottaa lopputulos osittain photoshoppausten alle.)

Kerroin muuten mr Piille asusuunnitelmastani, jonka inspiraationa oli "simppeli trikoomekko, jossa oli pitsikaulus". Hän jäi odottamaan jatkoa, ja kun ei tullut, hihitteli kummissaan, että "eikö muuta?" En meinaa oppia, ettei mekon ja hameen ero oo miehille, tai ainakaan tälle omalleni, yhtään sen selkeämpi, kuin vaikka kamman tai harjankaan...

Karkkikuulumisia

Uskokaa tai älkää, karkitonta aikaa on jatkunut jo neljä viikkoa! Kummallista on, ettei kieltäytyminen oo ollut hirveän vaikeaa. Nytkin kaapissa lepäilee kaikessa rauhassa viikon takaisia vieraita varten pilkotut suklaat. (Joita kyllä isänpäiväkakun täytteeseen sulatettuna ja raastettuna söin ajattelematta lainkaan, ettäkö olisin venyttänyt sääntöjä.) Toki tiedän, että tilanne olisi toinen, jos olisin ihan kokonaan sokerilakossa. Se tekisi varmasti tiukkaa. Vaikka toisaalta olen tämän testin myötä syönytkin vähemmän sokeria. Kun kerran pystyn olemaan ottamatta päiväkahvin kaveriksi suklaata, niin totean pystyväni jättämään sen keksipaketinkin rauhaan. Ja jopa muuallakin, kuin kotona. Useimmiten.

Mitään suuria vaikutuksia en ole "kuurilla" havainnut olleen. En ole huomannut, että nyt olisi enemmän virtaa, ja puntarin lukemistakaan en osaa sanoa, kun ne numerot pysyvät mielessä vain muutaman minuutin. Vertailua sillä osa-alueella on siis vähän vaikea suorittaa. Luulisin, että se on kuitenkin ihan hippusen verran aiempaa vähemmän. Tärkeimpänä pointtina tässä on kuitenkin ollut se oivallus, että minä pystyn tähän, jos haluan. Kokeilun alkaessa en kuvitellutkaan, että skippaisin joulukarkit, ja tuskin niin teenkään, mutta toisaalta aloittamisen kynnys nousee koko ajan...

Oon aikaisemmin ajatellut olevani sokeririippuvainen tai tunnesyöppö, mutta lakkoilun myötä huomaan, että karkkihoukutukset ovatkin tilannesidonnaisia: Idols-päivänä mieleen tulee irtokarkkipussi (tapa opiskeluvuosilta, jonka vasta näinä viikkoina muistin) ja eräässä kauemmassa supermarketissa käydessäni kuvittelen ostavani kotimatkalle takapenkin väeltä piilossa pidettävää herkkuevästä, niin kuin aikaisemmin oli tapana. Olen siis tapasyöppö. Ja sehän on aika positiivista, koska silloin on varmasti helpompi niitä tapoja muuttaakin, kuin niissä tilanteissa, kun syömistä (tai muuta "pahetta") käytetään vaikkapa keinona hallita tunteita.

Viime yönä söin metrilakua ja tajusin vasta syötyäni, että tähän se kokeilu nyt sitten päättyi. Enkä oikeastaan edes harmitellut. Tämäkin aika on jo mulle hieno saavutus, joten voisin tyytyväisenä (vahingossa?) lopettaa. Ja toisaalta taas houkuttelisi kokeilla totaalikieltäytymistä sokerista. Mutta se varmasti toisi isompia haasteita henkisellä ja konkreettisella tasolla. Ehkä kokeilen sellaista itsensä kiusaamista joskus myöhemmin. Kyllä mulla silti kävi jo mielessä, että jospa kuitenkin koettelisin itsehillintääni joulusuklaidenkin keskellä. Katsotaan, katsotaan.

Tapasyöppöyttä on helppo hoitaa myös virkkaamalla. Telkkuevääksi sopii ihan yhtä hyvin virkkuukoukku, kuin eilisillan hemmotteluksi ostettu sipsipussi (jäi kaappiin). Tosin en näe minitelkkarimme tekstejä, kun välillä tarkennan katseen virkkuisiin. Tämä liinanen valmistui eilen, vaikka mun piti jo aikoja sitten lopettaa. Ja valmistui eilen about 8 muutakin pikkuista... Hups...

Jokunen pitsiliina

Isompi pomppii patjalla: "Katoppas tätä!! Äiti katoppas tätä! Entäs tätä?!" Pienempi pomppii perässä: "Tättä, tättä!" Ja tää kaikkein isoin viimeistelee viimeaikaiset virkkuut ja tulee blogiin: "Katsokaapas näitä!"

Jos nyt hetkeksi laittais koukut kaappiin?

...Njääh, tuskin.

Liinoja, liinoja, liinoja...

Työhuoneen sijaan oon vapaahetkeni istuskellut olohuoneen sohvalla. No, sanotaan nyt vielä, että VIRKATEN, vaikka varmaan osasitte sen jo päätellä tähänastisten aiheiden perusteella.

Pitsiliina sai pari senttiä ympärilleen lisää, ja muutama pikkukaverikin on jo valmistunut. Näille on jo koti tiedossa, joten saan tyytyväisenä tuottaa niin paljon, kuin sielu sietää ja sormista pääsee.

Jotenkin nautin taas hirveästi tästä kotona olemisesta. Lapset on helpossa iässä, mulla on useammin kädet vapaana näihin omiinkin juttuihin. Juuri tuossa ystävä kyseli, että tuleeko muiden ihmisten vapaapäivistä kateellinen olo. Vuosi sitten omituisella lailla tuli, joten tiedän mitä hän tarkoitti: oma arki kun jatkui ihan yhtä työteliäänä ja samanlaisena tunnista toiseen, viikonpäivästä riippumatta. Nyt päivissä on paljon tilaa, ja miehen vapaapäivät tuntuvat itsellekin vapaapäiviltä.

Hauska uusi asia tässä arkirytmissä on mahdollisuus kavereiden lautapeli-iltoihin, joita kovasti oon kaivannut. Kun pienet nukahtavat, soitetaan pelikaverille, joka putkahtaa parissa minuutissa paikalle. Pelataan yksi peli päästään vielä ihmisten aikoihin nukkumaan. Vähän kyllä mietin, että pitivätkö pojat mun pelikäyttäytymistä tylynä: keskittymiseni kohdistui muiden pelivuorojen aikana tietenkin mihinkäs muuhun kuin virkkaamiseen... (Pelivinkkaus: Power Grid)

Pyöreä pitsiiina

Löysin kaapista nypläykseen tarkoitettua lankaa ja virkkausvimmassa otin sen koukulle. Kiinnostavaa pyöreän pitsiliinan mallia sitten en löytänytkään, joten lähdin vain kokeilemaan päästäni. Kierrosten pidentyessä on tosin tylsää tajuta, että pari viimeistä kierrosta ei oikein toimikaan. Joten ei muuta kuin purkamaan. Langan käyttökestävyyttä en kyllä osaa arvioida, kun tuntuu niin hentoiselta, mutta ainakaan se ei ole tehdessä/purkaessa kertaakaan katkennut. Pikkuisen pienemmän koukun tämä olisi kyllä vaatinut (mulla oli 1,25).

Pieni ja hentoinen mytty

Oikeastaan tykkäänkin tästä mallista,
vaikka tehdessä erilaiset kuvioit näyttivät liian irrallisilta.
Ties vaikka saisi vielä pari kierrosta lisää?