Pastelliraitapaitamekko

Neuloin keskimmäiselle paidan. Tai ajatuksella, että se voisi jonain päivänä olla tunika tai paita, ja tänään melkein mekko.

Hihojen tasaraitaisuus jäi sikseen, kun tajusin, että pitää ostaa kaikkia värejä lisää, ja niinpä niistä tuli kompromissin väriset ja langat tuli käyttöön viimeistä senttiä myöten. Eikä tietenkään mitään höyrytyksiä ja silotuksia, (tai edes oikomisia kuvia varten) vaan käyttöön heti!

Innovaationi oli neuloa resorin reuna aaltoilevaksi. Ajattelin, ettei se kääntyisi yhtä helposti, kuin suoraan resorista sileäksi vaihtuva neulos. Tuli mun mielestä kivan näköinen, joskaan ei täysin "kääntyilemätön" tämäkään ole. Parempi kuitenkin, kuin tavallinen. Ja mun mielestä visuaalisesti aika kiva!

Pehmotonttulakki Alizen Puffy -langasta

Kehittelin joulumyyjäisiin nopeatekoisen sormineulotun Pehmotonttulakin. Siitä tuli hauska, ja oon saanut paljon kyselyjä siitä. Siispä julkaisen ohjeen, jonka virittelin monen virheen kautta lopulta aika hyväksi! Suuri tämä on, mutta kuuluu tyyliin. Kokoa on helpoin pienentää tekemällä valkoisen reunustan kireämmäksi. Toki hyvin voi tehdä vähemmilläkin silmukoilla, mutta helposti käykin niin, että tulee LIIAN pieni.

Lankana on Alizen pehmoinen Puffy -lenkkilanka. Värillistä lankaa menee yhteen 1,5 kerää ja valkoista n. 1/3 kerää.

Tässä instagramiin askartelemani kuvat:

Ja vielä sama sanoin:

1. Poimi 31 lenkkiä ja sulje ympyräksi.
2. Ala neuloa vetämällä uusia lenkkejä edellisen kierroksen lenkkien läpi.
3. Jatka näin 9 kierroksen ajan.
4. Kierroksilla 10 ja 11 kavenna 3 silmukkaa yhteen kierroksen vaihtumiskohdassa. Nosta kierroksen ensimmäisen silmukan päälle viereiset ja neulo yhtä aikaa.
5. Tästä eteen päin kavennus vain joka toisella kierroksella.
6. Jatka näin, kunnes silmukkoja on jäljellä 8. Katkaise lanka ja leikkaa auki pari lenkkiä. Vedä lanka lenkkien läpi. Solmi.
7. Virkkaa reunaan n. 33-34 silmukkaa (ei tule liian kiristävä).
8. Virkkaa kierroksilla 2 ja 3 silmukat etureunasta (reunus jää vähän pulleammaksi).
9. Leikkaa ja päättele.

10. Tee tupsu solmimalla 4 lenkkiä kukaksi. Neulo jokaiseen lenkkiin kaksi uutta lenkkiä (etu- ja takareunasta).
11. Neulo syntyneet 8 silmukkaa vielä toisella kierroksella uudelleen.
12. Kavenna 2 yhteen niin, että 8 silmukasta tulee 4. (Eli ts. tupsussa on neljä neulottua kierrosta, joilla silmukkoja 4, 8, 8 ja 4).
13. Päättele ja möyhi. Ei oo niin tarkkaa.
14. Kikkaile hännillä kiinni tupsu lakkiin.
15. Päättele langanpäät sinne jonnekin noin vaan ja HUMPS, se on jo valmis!! Kahdennenkymmenennen tonttulakin jälkeen tämä on alle tunnissa tehty. (Paitsi jos peukalot puutuu niskajumin takia. Se voi vähän hidastaa...)

Syyslomasukkia ja pöksyjen jatkoaika

Meidän syysloma on ollut kevyt. Pieniä pyrähtelyjä, enimmäkseen kotoilua. Itse oon käyttänyt aikaani käsitöihin. Tein tytöille toiveidensa mukaiset villasukat. Omat on vielä kesken, kun teen mustia polvisukkia ja ovat siis maailman tylsimmät tehdä.

Pienin valitsi kirjavan langan lempiväreissään. Sukassa näyttävät kyllä tyhmältä. Olisin halunnut pinkit pitsit reunaan, mutta hänen mielestä ne olisi olleet tyhmät kakkapökäleet, joten jätin sitten pois. Hänellä kun on muutenkin rajujen vaaterajoitteiden elämänvaihe meneillään.

Keskisiskon piirtämistä sukkavaihtoehdoista päädyin hauskaan sadepilvi-ideaan. Lapsi kyllä sanoi, että voitais pyytää Muoria tekemään, kun se on, ei millään pahalla, vähän parempi tekemään.  Kieltämättä pitkät juoksutukset ei tulleet ollenkaan nätisti, mutta en jaksa olla sellaisista huolissani. Kyllä nuo silti käyttöön kelpaavat.

Käyttöön kelpaavat jälleen myös Noshin housut, joihin oli mystisesti ilmestynyt reikiä pitkin oikeaa lahjetta. Askartelin päälle kukkasia ja voi että, kun tulikin nätit!

Ja nyt takaisin mustien polvisukkien pariin...

Kattausliinoja ja puuterin väristä Teemaa

Virkkausvimma iski. Kattausliinoja alkoi putkahtaa urakalla. Näiden väri-inspiraationa toimi Teema-sarjaani täydennykseksi hommattu puuterin väriset lautas- ja mukikaksikot. Kahdeksanpaikkaiseen pöytäämme 9 valkoista liinaa ja 3 persikkaista muodostavat hyvän komppanian. Eli liinoja voi välissä pestä, ja silti jää käyttöönkin asti. Ja kattauksen voi siis hoitaa joko kokonaan valkoisena, tai sitten näin sikinsokin väreillä, kuten näköjään kaikissa blogiin päätyneissä kuvissa olen tehnyt.

Näyttää vaan jotenkin niin kivalta, kun jokaisen syöjän paikalla on tällainen liina. Tykkään.

Askartelin pahvista maailman rumimman säilytysrasian liinoille. Höhö.

Ohje on omasta päästä, koska jostain syystä ympyrää virkatessa mun käsiala ei istu valmiisiin ohjeisiin. Tulee kiemura. Nytkin yritin noudattaa säteittäin lisäämistä (12 pylvästä aloitussilmukkaan, ekalla kerroksella jokaiseen 2, tokalla joka toiseen, kolmannella joka kolmanteen jne.), mutta aina lähti menemään kuprulle.

Ratkaisu löytyi siitä, että pylväskerroksen jälkeen tein aina kiinteiden silmukoiden kerroksen, ja lisäykset suluissa olevan kaavan mukaan näillä kiinteillä kerroksilla. Joka toisella kerroksella sitten pelkkä pylväskerros jokaiseen edelliskerroksen kiinteään, mitään lisäilemättä. Tämä teki ihan hauskan rytmin liinaan, eikä säteittäin lisäämisestä jäänyt sitä sellaista merkkiä lisäilykohtaan, kuin muuten jäisi, vaan työ muotoutui selkeämmäksi ympyräksi 12-kulmion sijaan. Lisäksi lisäykset kiinteiden silmukoiden kerroksella oli helpommat tehdä, kuin pylväiden, joiden kanssa menee muutenkin vähän enemmän aina aikaa.

Eli ohje lyhyesti:
1.krs: ketjusilmukkalenkkiin 12 pylvästä.
2.krs: joka silmukkaan 2 kiinteää. (Yht. 24)
3.krs: joka silmukkaan pylväs.
4.krs: kiinteä kerros, joka toiseen 2 ks:aa.
5.krs: pylväitä joka silmukkaan.
6.krs: kiinteä kerros, lisäys joka kolmanteen silmukkaan.
7.krs: pylväskerros
8.krs: kiinteä kerros, lisäys joka neljänteen silmukkaan.
...jne.
Halutessa koossa pykäreuna ympärille.

Lankana mulla Novitan Strömsö ja per liina menekki n. 50g.

Noin.

Lyhyt neuletakki

Olen mielestäni tarvinnut neuletakkia, joka ei kauheasti pörröttäisi vapaana liehuvaa curly girl-pehkoani, joka tosin on voinut viimekuukausina huonommin, kuin mitä taannoin hehkutin. Takkua tulee ja kihara on laiskaa.

Kaapista löytyi mummin (?) vanha ruskea puuvillalanka. Tein arvioita menekistä, ja laskeskelin, että lyhyen neuleen siitä voisi saada. Hihatkin tein naftiksi säästäväisyyssyistä. No, lopulta lankaa jäi vielä puolet yli, eli pitkänkin tästä olisin saanut taskuineen kaikkineen, mutta jotenkin olin ehtinyt innostua tällaisesta niukasta mallista.

Tein takkiin napinlävet, mutta täytyy katsoa, kursinko ne kiinni, sillä eihän tämä nyt napitettuna tulisi toimimaan. Tosin en tiedä, haittaako lävet menoa mitenkään ja olisivatko pienet napit söpö koriste.

Ennen käyttöönottoa olisi tietenkin voinut pingottaa työn ja oikoa esim. hihansuiden resorit. No, meni jo pitoon, joten ihan sama.

Ohje on taas kerran kokonaan omasta päästä ja työn edetessä kehitelty. Ongelmien kohdalla on välillä purettu ja välillä säädetty ja jatkettu matkaa kummemmin mokia murehtimatta.

Siinä kaikki tällä kertaa!
Kippis ja kiitos kirkon väelle!
(Kiitos Keskisiskolle tästä ihanasta sanonnasta.)

Kesälomahame vanhasta lakanasta

Kesäloma on alkanut kesäisesti ja lomaisesti. Eli aika täydellisesti. Oma ja naapurin poika ovat rakentaneet itse ideoimaansa peräkärrysaunaa ja saaneet sen jo saunontakuntoon. Koko naapurusto on päässyt fiilistelemään kahdeksanvuotiaiden löylyistä. Ihmeellisiä lapsia nuo.

Itsekin olen päässyt jo tekemään käsitöitä. Pitkästä aikaa on ompelukone houkutellut. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, miten toivoisin muodin menevän yksinkertaiseen, liehuvaiseen suuntaan. Essuihin ja kaapuihin, valtaviin taskuihin, entistä ekologisempaan, yksinkertaiseen ja funktionaaliseen. Paitsi hetkonen, muodista viis! Minähän voin mennä tyyleineni ihan sinne suuntaan, minne haluan! Niistä ajatuksista tämä mieheni kotoaan tuoma vanha pussilakana muuttui kesähameeksi. Mallina käytin tätini vanhaa villakangashametta, jolle jo pitkään olen halunnut tehdä kaiman. Tosin paksummasta kankaasta, mutta tämä oli hyvää harjoitusta.

Lopputulos oli ihanan kevyt ja viileä liehuhame, jonka tosin pelkään repeävän hetkenä minä hyvänsä. Sen verran oli jo puhkihiutunutta kangasta.

Lupasin pienen katsauksen hameenvalmistusprosessiin, joten täältä pesee. Yksityiskohtaisempaa ohjetta ei ole, sillä tekotyylini on aina "Silmät kiinni ja suin päin vaan. Jos ei onnistu, ja jos se haittaa, niin puretaan." Tällä tyylillä tehtynä kävi niin, että yötärökaitale tuntuu ja näyttää paremmalta kaksin kerroin käännettynä. Voin toki väittää, että se oli alun alkaenkin tarkoitus.

Kankaan jämistä tein mekon tytölle, tosin ilman vetoketjua. Ihan hauska systeemi tuostakin kehkeytyi, voisi passata aikuisellekin, ainakin näin ohuesta kankaasta tehtynä: