Joinain iltoina (kuten eilen) väsy ja voimattomuus saa aikuiset nuokkumaan Pikkukakkosesta iltapalaan ja lapset villiintyvät ihan pöllöiksi, kun muuten eivät kai huomiota saa.
Joinain iltoina (kuten sunnuntaina) sen sijaan päivällinen päätetään korvata Rolls-ruoalla ja iltaleikkien aikaan katsotaan koko porukalla Putouksen uusinta. Isoveljen kanssa järjestettiin piknik-peitto lattialle sillä aikaa, kun toiset olivat hakemassa ruokaa. Tyynyt hän asetteli huolella, ja pikkulamput merkkaamaan jokaisen omaa paikkaa. Koristeitakin piti saada, ja hoidossa askarrellut sienet kelpasivat äidillekin (toisin kuin joulukoristeet, joita oli kerinnyt laatikosta tonkia). Omat vaatteensa muuten rimmaavat hienosti värivilskeeseen... Jeh...
Tänään sovelletaan välimuotoa: lähdettiin hakemaan kaupasta "nopeaa ruokaa" (se oli virhe, lapsista toinen riekkui nolaten äitinsä pahanpäiväisesti. Ostin omaksi pikaruoakseni jotain pizzarieskaa, myös se oli virhe. En tiedä, oliko se homeessa, vai haisiko vain mausteineen erehdyttävästi siltä. Ja tyhmänä söin hajusta huolimatta. Tiedä sitten, oliko sekin virhe.) Ja Pikkukakkosesta iltapalaan taitaa mennä taas nuokkuessa ja stressatessa, ettei huomisen päivän suunnitelmasta tullut taaskaan kattavaa.
En nyt tämän enempää ota kantaa, onko Putous ja Rolls hyvä juttu 2- ja 4-vuotiaille, mutta ainakaan en laita tähän tekstiin "suosittelen"-tunnistetta. Ihan vain korrektiuttani. Mitenkäs teillä?
Itte oon koittanu muistuttaa ittelleni että arjen pyörityksessä ei oo musta-valkoinen oikein-väärin ratkaisuja. Joskus (aika usein) selvitään päivästä toiseen ilman "OIKEIN"-fanfaareja, ainakin siis meillä. Turha arvolataus on siis turhaa. Pääasia että taas selvittiin! (Tämän tarkoitus olla kannustus 'hyvä te, näytti ja kuuloisti hyvältä') Ja oon sitä mieltä että aikuisen elämä on aika raskasta ja työntäytteistä - voiko lapsi siis aina nähdä jonku jonglöörauspellen keksimäs tekemistä. Ehkä se väsynyt vanhempi vaan antaa realistista kuvaa aikuisuudesta.
VastaaPoista-r
Niinhän se on. Ja toisaalta oppiipa siinä lapsi sitten keksimään itsekin itselleen tekemistä, kun ei joku muu keksi puolesta. Tosin ne silti huomaavat herkästi murjotuksen ja möllötyksen, ja alkavat sitten keksiä kiusaa (mikä saa möllöttäjänkin nostamaan lopulta ahteriaan, jollei muuten, niin äristäkseen) tai ties vaikka ajattelisivat piristävänsä. Miten sitä osaisi itse ilmaista väsynsä niin, että lapsi ei siitä provosoituisi, vaan antaisi vähän sitä aikuisen tarvitsemaa etäisyyttä ja rauhaa? (; Vaikka näin kirjoitettunakin se tuntuu kamalalta, koska kyllä mä haluaisin ajatella, että lapsella on oikeus läsnäolevaan aikuiseen, oli se kuinka väsähtänyt vaan. (;
PoistaItse edelleen pohdin, onko Putous ja Rolls hyvä juttu kouluikäisille. Periaatteessa varmaan ei, mutta lasten on hyvä oppia myös olemaan armollisia itselleen. Ja sen oppii parhaiten vanhempien esimerkistä.
VastaaPoistaNiinpä. Toi "periaatteessa me ei tehdä kyllä näin", on aika tuttu lause. Siinä kohtaa tosin murahdin, kun mies kerran alkoi peruuttaa autoa ennen kuin kaikkien vyöt on kiinni. Kun senkään mielestä "auto ei periaatteessa liiku, ennen ku kaikkien vyöt on kiinni". Todettiin sitten yhteisymmärryksessä, että siinä asiassa pätee jatkossa lause "käytännössä auto ei liiku ennen vyöttämistä".
PoistaEli ehkä on järkevää suhteuttaa, mikä on oikeasti pakollista tai kiellettyä, ja mikä suotavaa tai sillointällöin sallittua. :) Ja armollisuuden opettaminen on myös hyvä juttu, ehdottomasti.
Joskus sitä vain pitää mennä siitä mistä aita on matalin, ja Putous ja Rolls ei silloin kyllä traumatisoi ketään! Elämässä ei kukaan voi, jaksa tai pysty olla koko ajan niin kauhean skarppina. Vaikka parhaamme aina yritetään ;)
VastaaPoistaEi traumatisoikaan, niinpä. :D Miten sitä omantunnontuskissaan ottaakaan kummallisista asioista paineita?! :D Elämä olisi aika kauheaa, jos ei aidoissa olisi ollenkaan niitä matalia kohtia, tai jos ei antaisi itelleen lupaa välillä mennä niistä. :)
Poista