Hyvin se meni.

Hyvin se meni, vaikkei kyyneliltä säästyttykään. Toisella osastolla niitä ei tosin näkynyt kai yhtäkään, toisella sitten vähän enemmän, kuulemma. Itsekin sanoi, että "jokkus ikkin".

Mulle iski maaninen vimma ja pakkomielle, että nyt on hankittava monet kintaat lisää, kalsareita, sukkia, villasukkia ja paremmat sisätossut. Surffasin niskan jumiin nettikaupoissa, kunnes tajusin, että kerkiäähän tämän. Kai sitä haluaa yrittää tehdä jotain konkreettista helpottakseen tämän päiväkotiurakan käynnistymistä.

Voisin koittaa nyt ymmärtää, että konkreettista helpottamista on sekin, että vien molemmat kainaloni Pikkukakkosen ajaksi sohvalle. Siinä ne sitten nyhjäs, ihan liki. Ihan tyytyväisinä. Mietin itse, että onko mitään ihanampaa, kuin muru molemmassa kainalossa. Mietin, ja lopulta arvelin, että on ainakin yhtä ihanaa olla niin tosi pikkuinen, että mahtuu koko päivän ikävöityyn halaukseen ihan kokonaan.

Huomenna taas mennään.