Lentonäytöksiä

Juhliminen oli kivaa, kilometrejä kertyi, vaihdettiin juhlavaatteista mökkivaatteisiin ja taas uusiin juhlavaatteisiin, annettiin lahjoja, tavattiin sukulaisia ja uusia ihmisiä, syötiin ja juotiin hyvin. Elämyksiä ja iloa kertyi kilokaupalla.

Autoon istuessa juhlaflow jatkui aina muutaman kilometrin, kunnes iski väsähdys ja sitä seuraava ahdistus. Pitäisi saada purettua tämä jotenkin, ettei riistäydy käsistä ihan paniikiksi asti. Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä. (Mietin, että kuuluuko näitä sanoa täällä ääneen, mutta kai mä voin, ja sanonkin taas vain puolikkaasti...)

Viime yönä näin niitä tilaamiani tunneunia. Merkitykset eivät ihan täysin selkiytyneet vielä, mutta fiilis oli niissä hyvä ja rauhallinen, ja se on jo mukavaa. Teemana oli lentäminen. Lähdettiin perheen kanssa huviajelulle hävittäjällä, oikein semmoiselle näytöslennolle, että sai kauhistella, kiljua ja kikattaa, ja luottaa siihen, että lentäjä osaa hommansa. Poika hyppäsi laskuvarjolla (jonkun ventovieraan aikuisen kanssa), mikä aiheutti hetkellisen hätäännyksen mulle, mutta lopulta kuitenkin luotin, että kaikki menee hyvin. Unessa päivä sitten jatkui joidenkin ystävien kotona, pilvenpiirtäjäkorkeuksissa, ja ikkunasta tuijotin ihmeellisillä laitteilla lentäviä ihmisiä ihastellen ja koittaen eläytyä tilanteisiinsa ja tunteisiinsa. Haikailin fiilistä, että ilma kantaa ja nostaa, mutta olin tyytyväinen ihan vain katsellessakin. Sää oli kaunis, taivas punersi ja välillä maisema peittyi kokonaan kevyisiin pilviin. Rentouttavaa. Ikkuna oli koko korkean seinän kokoinen. Ihana. Sillä tuntui myös olevan jokin merkitys.

Joku unentulkintaopus lupasi lentokoneella lentämisen tarkoittavan helpotusta arkeen. Tämä mun lentoni oli vähän ehkä erilainen, mutta ostan silti tuon selityksen. Yksi sellainen, kiitos. 

Prosessoin tätä. Ja vähän väliä haukon henkeäni edelleen. Silti jo luottavaisin mielin.