minä haluaisin nollata
minä haluaisin shoppailla
minä haluaisin hierontaa
minä haluaisin askarrella
minä haluaisin käydä uimassa
minä haluaisin repäistä
minä haluaisin käyttää epätarkoituksenmukaisia vaatteita
minä haluaisin ostaa koristeteippejä
minä haluaisin virkata
minä haluaisin ulkomaille
minä haluaisin luoda
minä haluaisin tehdä extempore
minä haluaisin nukkua vaatimuksitta
minä haluaisin viettää tyttöjen iltaa
minä haluaisin keskittyä tuntikaupalla itseeni
minä haluaisin pelata lautapelejä
minä haluaisin valkoviiniä
minä haluaisin olla riippumaton
minä haluaisin olla koko päivän yksin kotona
minä haluaisin käydä kahviloissa
minä haluaisin harrastaa
minä haluaisin levätä
minä haluaisin pitää lastenvaatekutsut
minä haluaisin laittautua
minä haluaisin rentoutua
minä haluaisin keskittyä vieraisiini
minä haluaisin lähteä jonnekin kädet tyhjinä
minä haluaisin nauraa katketakseni
minä haluaisin hemmottelua
minä haluaisin palkinnon
minä haluaisin katsella kotisohvalla telkkaria
minä haluaisin käydä suihkussa miettimättä ja kiirehtimättä ja yksin
minä haluaisin kiireettömälle ravintolaillalliselle
minä haluaisin soitella pianoa
minä haluaisin juhlia
minä haluaisin mennä elokuviin
No, jonain päivänä taas. Varmaan aika piankin. Liian pian, kuulemma lapset on pieniä niin ohikiitävän hetken. Ja tuo kuvakatsaus Elämäni Hetkiin tuokoon perspektiiviä siihen, mitä oikeasti haluan. Luultavasti, jos saisin tilaisuuden tehdä tuon kaiken huomenna, kieltäytyisin. Haluan kuitenkin mieluummin keskittyä näihin ohikiitävän pieniin lapsiin. Mutta jospa edes yhden asian saisin tehtyä listalta per päivä. Tai viikko. Tai silloin tällöin.
Minä haluaisin osata nauttia ihan täysillä Tästä Kaikesta.
Havahduin joku päivä siihen, kun pohdin unelmiani ja haaveitani, ja mieleen tuli vain juttuja tyyliin "unelmoin nukkuvani kokonaisen yön". Ei se ole mikään unelma, ei mikään tavoittelemalla toteutuva juttu. Se tapahtuu (tai ei tapahdu) ihan tekemisistäni riippumatta. Pitää oikein miettiä, että mistä tosiaan unelmoin. Mitä lähtisin epäonnistumisenkin riskillä tavoittelemaan. Vielä en keksinyt mitään, mutta ajatus kutkuttaa.
(Ja kyllä. Tänään on to-del-la valivalipäivä. Ihan to-del-la. Tökkii.)
juurikin joku muistutti että pian on takaraja sillä yhdellä joululahjalla,sillä totetuisi ainaski yksi haluamasi ehkä useampikin. :)
VastaaPoistaJoo muistelin tässä sitä kans. Pitää varmaan mennä leffaan yksin, niin saisi aikataulutettuakin. ;) Tai sitten lähdette käymään joku ilta täällä. ;)
PoistaMä uskon, että suuri valtaosa maailman äideistä haikailee samojen asioiden perään kuin sinä. Osa ei vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Onneksi se on niin, että äitiys ei ole koko maailma, vaan naisen elämään kuuluu muutakin. Omat henkilökohtaiset halut, toiveet ja unelmat ei katoa synnytyksen mukana mihinkään eikä niiden kuulukaan kadota. Ja kyllä, lapset tosissaan on ohikiitävän hetken pieniä. Meillä tuo vaihe on jo ohi. Mä pääsisin liikkumaan ja tekemään omiakin juttuja, mutta tietynlainen syyllisyys kulkee edelleen mukana. Oikein pitää välillä itseään muistuttaa, että mulla on LUPA omaan aikaan. Lapsilla on sen oman ajan jälkeen ehkä hieman paremmin jaksava äiti. ;) Ja kyllä, kaipaan jo tuota aikaa..
VastaaPoistaSe on kyllä helpottavaa huomata, että vaikka ajattelisin melkein mitä vaan, niin oikeasti en tunne mitään poikkeuksellista tai luvatonta. Tämä blogimaailma on antanut vähän siihenkin näkökulmaa. Kukin äitikirjoittelija on vuorotellen valitellut huonoja työsuhde-etuja ja lakisääteisten kahvitaukojen puuttumista. Luulin olevani persoonallinen, kun sanon niin. ;D Mutta mieluummin oon kuitenkin tavallinen. En näköjään kovin paljon muita huonompi edes. ;)
PoistaPitääpä ottaa nämä tekstit talteen, niin voin sitten muutaman vuoden päästä palata näihin tuntemuksiin, jos alkaa tulla ikävä. ;)