Anteeksi nyt, kun tästä vieläkin jauhan, kertomatta kuitenkaan tarkemmin. Kerron vain, että täällä porhalletaan asiaa eteen päin melko maanisesti. Sormet tutisee ja mahassa vääntää pitkin päivää, välillä tulee liikutuksesta ja innostuksesta kyyneleetkin silmiin. Positiivista tämä siis on, vaikka tähän tietenkin liittyy muutankin. Pelkkä positiivisuus olisi helppoa, ja sitä tämä kyllä EI ole. Mutta hurjaa, jännää ja kutkuttavaa.
Oltiin pari päivää sitten luistelemassa koko perheellä. Minäkin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. (Siitä ei ole kuvaa, vaikka olisi kyllä melkein vaatinut todistusaineistoa.) Jännitti, ja menin hissuksiin ja kiljuin horjahduksille. Sen jälkimainingeissa näin unta, jossa yhdistin yleisen tunnetilani tähän edellispäivänä koettuun asiaan. Unessa olin retkiluistelemassa järven jäällä. Luistimet olivat vahvat ja tukevat. Menin lujaa, ja kaikki sujui hyvin. En pelännyt vauhtia, enkä muhkuroita jäässä. Totesin, että kun alla on hyvät luistimet, ripeä vauhti ja päättäväinen asenne, kaikki sujuu hyvin.
Nyt on tosielämässäkin alla hyvät luistimet, päätähuumaava vauhti ja muhkuratkaan ei pelota. Kunhan menee riittävän lujaa. Ja taas täytyy yhden lauseen verran vielä varoitella, että yhtään en tiedä, käännytäänkö tältä luistelureissulta häntä koipien välissä takaisin kotiin. Kerron tarkemmin, kun tiedän.
No voi hurja, kyllä tämä menee jännittäväksi! Kerro nyt edes onko tässä kyse samasta asiasta kuin siinä tikrupuvussa? Sitäkään en tyhmä silloin kässännyt. Mulla ei oo siis hajuakaan, mitä te puuhaatte, vaikka varmasti olisi mahdollisuus jonkun yhteisen ystävän tai sukulaisen välityksellä esim. urkkia asiasta. Nyt oon vain niin kauan myötätunnolla ja jännityksellä seurannut tätä "tarinaa" blogin välityksellä, että se urkkiminen alkaa tuntua romaanin vikan sivun ennakkovilkaisuun verrattavissa olevalta asialta. :D
VastaaPoistaHaluan toivottaa teille Pam Brownin sanoin:
Toivon Sinulle ...
onnellisesti päättyviä seikkailuja,
hyvin nukuttuja öitä ja
iloisella odotuksella alkavia aamuja.
Lisäksi Mr. Piille vielä voimaterkut! May the force be with you! :)
All of you!
Mun täytyy varmaan lähettää sulle "viimeinen sivu" jotain muuta kautta! 😂 Samaa Tikrupukuasiaa tämä kaiken kaikkiaan on. 😊
PoistaJa kiitos ihanista toivotuksista! ❤
Luulin silloin tikrusta lukiessa ymmärtäväni mistä on kyse, mutta oon sittemmin ymmärtäny etten ymmärtäny. Ja viimeistään nyt. Nytkin on omat arvelut (jotka varmasti nekin menee mettään)
PoistaJännityksellä seuraan <3
-r
Ois hauska kuulla, mitä arvuuttelet! ;) En muista, oliko eräissä babyshowereissa tästä puhetta yleisesti, vai jossain pienemmässä porukassa. Mutta että jos siellä kuulit jonkun puheenaiheen, niin siihen tämä liittyy, tosin milloin missäkin muodossa....... :P
PoistaEi, ei soita mitään kelloa. Ehkä olin eri pöytäseuruees. Aika näyttää.
Poista-r
Aika näyttää, niinpä. Tällä hetkellä oon itsekin aika pihalla koko jutusta, mikä ehkä näkyy stressin myötä puhjenneena maanis-depressiivissävytteisenä tunnekirjona! 😂
PoistaVoin kyllä referoida toista kautta, jos vaivaa liikaa?! 😉
Muistan hyvin nuo tunteet kun mekin tehtiin ne isoot muutokset pari vuotta sitten. Nyt vasta tuntuu että ollaan okein alaannu kunnolla löytämään meidän uuden paikan ja suuunnan elämässä. Niin, muutos on vaikeaa, mutta jännittävää ja mukavaakin! Toivon että se paras juttu, vaikka mikä se olis, tapahtuu.
VastaaPoistaMeidänkin pitäis saada lapset ainakin kerran luistelemaan tänä talvena.
Kiitos! Kiva kuulla, että teillä alkaa paikka ja suunta löytyä, se on varmasti hieno tunne! 😊 Teillä on kyllä ollutkin niitä vastoinkäymisiä ihan riittävästi muutamaksi vuosikymmeneksi. Eli nyt voisi alkaa sellainen tasainen, helppo vaihe, eikö? 😊
PoistaMeillä lapset tykkää tosi paljon luistelusta, isompi varsinkin on nyt oikein hoksannut, mistä siinä on kyse. 😊