Jossain jo aikaisemmin törmäsin "tunne lukkosi" -ajatukseen, ja jäin miettimään, että haluaisin selvittää omat tunnelukkoni. Kirjoitin asian jopa paperin nurkkaan muistiin. Päivällä sitten Vähänpä tiesin -blogissa Anu kirjoitteli samaisesta aiheesta ja laittoi linkin testiin, josta saamaani tulosta oon nyt sitten loppupäivän pyöritellyt.
Ettäkö oikeasti oon tuollainen, ja ettäkö noi on niitä "lukoiksi" määriteltäviä asioita? Hyvin mielenkiintoista. Hyvin. Mitä voisin noille asioille tehdä, ja miten paljon niitä on tarpeen muuttaa? Että olisinko sittenkään edes valmis olemaan erilainen, kuin mikä oon tähän asti oppinut olemaan ja millaisena itsestäni useimmiten ihan tykkäänkin? Vai ajattelenko noin vain peitelläkseni nössöyttä, jonka takia en halua muuttua ja kyseenalaistaa tapojani toimia erilaisissa tilanteissa? Onko oikeasti NIIN tärkeää olla kiva ja kiltti, välttää konflikteja ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä? Kun mun mielestä se ON tärkeää (ja jopa kiinnostavaa ja hyvällä lailla haastavaa), mutta onko oikeesti? Miten opin erottamaan, jos teenkin noita asioita joidenkin muiden tärkeiden juttujen kustannuksella?
Kun testitulos väitti mun olevan myös melkoisen pessimistinen, oli ensireaktio ärsytys ja testin toteaminen erehtyneeksi. Tässä, kun oon nyt asiaa pureksinut, oon kuitenkin huomannut, että siinä taitaakin olla hyvin paljon perää. Hassua, etten oo tajunnut sitä itse. Oon vain jäänyt olettamaan, että oon yhtä optimistinen, kuin mikä teininä halusin olla. Sen verran tässä sentään pehmensin tätä uutta pessimisti-titteliä itselleni, että päätin pitää itseäni kuitenkin "positiivisena pessimistinä". Sellaisena, joka pelkää pahinta, mutta nauraa päälle tietäen, ettei se pahin kuitenkaan todennäköisesti tapahdu. Tai jos tapahtuu, niin koittaa löytää sitten siitäkin lopulta jotakin positiivista.
Mutta mietityttävä testi. Teen sen vielä uudelleen, tutkin noita eri tunnelukkojen kuvauksia ja pyörittelen ajatusta siitä, mitä haluan tästä yrittää saada irti. Tämä teksti jäi kukkuralleen keskeneräisistä ajatuksista, epäselvistä lauserakenteista ja sisällöstä, josta en itekään saanut toisella lukukerralla kunnolla tolkkua. Tämmöistä sekavaa höpinää siitä tulee, kun yrittää perjantai-iltana tasapainotella siinä välimaastossa, kerronko liikaa, vai enkö kerro mitään. Mutta olkoon, pureskelen tätä nyt näin.
Mitäs teidän testituloksenne väittävät? (Linkit löytyvät tummennettujen sanojen takaa.)
Mä muistan monta vuotta sitten, kun ekan kerran ylipäätään lähdin tutustuu näihin asioihin, että mun fiilis oli ihan sama kuin sulla nyt. Että kun mä oon aivan tyytyväinen siihen, mtä ajattelen itsestäni, niin miks pitäis lähteä etsimään ongelmia. No, sitten eteen tuli kaikenlaisia mahdollisuuksia pureutua näihin ja kyllä mä sitä tietä suosittelen. Lukkojen (tai miksikä niitä sitten kutsuukin, toi on vaan yksi käsite) kautta toimiminen on aina jostain oikeasta hyvästä pois. Kantsii lukea se kirja vaikka alkuun. Hyvä sinä! :)
VastaaPoistaTäytynee tosiaan hakea se kirja. Sen verran oon tämänkin aamun aikana jo junnannut eilisen testin tuloksissa. Ja just sen pohtimisessa, että pitäiskö niitä asioita tosiaan koittaa jotenkin muuttaa. Ja alan nähdä syitä, miksi vois olla syytä. Enkä tiedä edes, olisko mun käytöksellä erityistä tarvetta muuttua, mutta juurikin niillä SYILLÄ, joiden takia teen niin kuin teen. Oon vähän epälooginen niissä perusteissani, miksi mitäkin asioita teen ja ajattelen... Hmm... Hmm...
PoistaOikein loogista on! Syyt ne tärkeimmät just onkin. Kirja kannattaa lukea, se antaa vastauksia sun kysymyksiin.
PoistaTutustun pikimmiten kirjastomme valikoimaan. :)
Poista
VastaaPoistaEikö olekin inhottavia tuloksia. Itsellä meni pasmat ihan sekaisin pitkäksi aikaa. Pureskelin niitä paljon viime syksynä, ja nyt muistin ne uudestaan kuin luin tekstisi. Vaativa, riippuvainen, pessimistinen. Ja lista jatkuu... Mutta nämä kun tiedostan, voin vaikuttaa käyttäymiseeni. Pitää nimittäin ajatella lähipiiriä :D
http://elsa-aalia.blogspot.fi/2013/09/itsetutkiskelua.html?m=0
Siis TODELLA inhottavia ja ärsyttäviä! :D Tämänaamuiset pääpohdinnat on pyörineet mullakin muiden ihmisten ajattelemisessa. Kärsiikö mun lähipiiri siitä, että mielistelen "vähemmän tärkeitä ihmisiä" (siitä syystä, että itsekkäistä syistä haluan välttyä konflikteilta ja siltä tilanteelta, että joku ei tykkäisi musta)? Hmm... Hmm...
PoistaAivan VALTAVAN tutun kuuloista, ja itseäni kiinnostavaa analyysiä!
PoistaRahkeet eivät ole vielä riittäneet tutkia itseäni, mutta raskausaikana päässä pyöri kuukausikaupalla sitkeästi eräs omiin vanhempiin (molempiin) liittyvä asia. Sen voisi tiivistää juuri tuohon lauseeseen jonka kirjoitit, "että mielistelen vähemmän tärkeitä ihmisiä, siitä syystä että itsekkäästi haluan välttyä konflikteilta ja siltä, ettei joku tykkäisi minusta".
Koen siis kasvaneeni kodissa, jossa molemmilla vanhemmilla oli tuollainen piirre hyvin, hyvin vahvana. Erittäin vahvana, ja varmasti puhun ihan eri skaalasta kuin Sinulla, mutta tuon tämän silti esille. "Jopa" isällä se oli vahva piirre, vaikka isä yleensä lienee perheissä vähän auktoriteettisempi ja uskaltaa sanoa helposti ei.
Kun luin postauksesi, oli kuin olisin saanut mahdollisuuden (ainakin osittain, ei varmasti täysin yks yhteen) kurkistaa sinne lapsuuteni vanhempiin ja mikä heidät sai toimimaan niin. Meillä tilanteet olivat siis esim. sellaisia, että jos olimme vaikka kylässä sukulaisilla, ja pöydässä oli vihreää paprikaa josta minun maha tuli aina kipeäksi, niin vanhempani eivät saaneet sanottua että XXXXX ei sitä voi syödä, vaan kehotettiin "vähän ottamaan" kuitenkin. Tai kerran pöydässä oli yhden vanhan sedän luona selvästi vanhentunutta (ei homeista kuitenkaan) maitoa kaakaota varten, mutta "jotta sedälle ei tule paha mieli/ ei tule konfliktia", muistan kuinka he vähän epämukavasti katsoivat tölkkiä, haistoivat sitä vaivihkaa, sitten vakuuttivat toisilleen "joo on se juotavaa, voi sitä juoda", ja tehtiin siitä kaakao, jota sitten join vähän vaimeasti. Ei mitään ruokamyrkytystä tullut, onneksi, kuitenkaan.
Mulle nämä tuli raskausaikana vahvasti mieleen ja mietin kauan sitä, olinko vanhemmilleni tarpeeksi _arvokas_ kun muut menivät niin herkästi "samalle viivalle".
Kun sitten ekan kerran lapseni oli mummolassa hoidossa, tämä oli ainoa asia johon puutuin: muuten ihania tyyppejä he ovat, ja lapsella hyvä olla, mutta jos joku ulkopuolinen tarjoaa allergiselle lapsellemme vaikka pähkinää, sitä ei sitten anneta! Muistan kuinka vanhempani sanoivat "no, onneksi Riitta (joka usein kävi kylässä tuomisineen) on etelän lomalla" - eli eivät olisi ehkä pystyneet sanomaan ei...
Tämä on siis ihan eri mittakaavan juttu varmasti, mutta samansuuntaisuuden vuoksi sen kirjoitin. Tämä blogitekstisi oli siitä hyvä että huomasin, että kyse ei ole siitä etteikö oma perhe olisi rakas ja arvokas, vaan rajoitus on oma lukko, eikä johdu lapsesta - kuten minusta aikanaan. Onpa helpottavaa saada varmistusta tähän asiaan... :)
(haluan siis vielä sanoa että mittakaava vanhemmillani tämän lukon suhteen on ollut varmasti ihan eri kuin Sinulla ja kun se oli molemmilla, se varmasti näkyi arjessa vahvana)
-Siina
Siis apua, kiiitoskiitos tästä kommentista!! Ensinnäkin oon iloinen, jos oon voinut tarjota sulle uutta näkökulmaa vanhempiesi käytöksen tulkitsemiseen, mutta mulle tämä alleviivasi sen asian, että kyllä näitä lukkoja nyt pitää muuttaa. En tajunnut, että käytökselläni voi olla tuollaisia seurauksia, että lapseni luulevat, etten välitä. Apua...
PoistaHeti tuli mieleen muutamia tilanteita: jos lapsilla on ollut joku riitatilanne toisten lasten kanssa, vähättelen herkästi niiden vieraiden lasten osuutta, ettei ne/niiden vanhemmat pahoittaisi mieltään. Vaikka kyllä mun pitäisi ymmärtää, että loukkaan sillä omien lasteni tunteita. Lisäksi musta tuntuu epäreilulta, että siedän esim. oppilailtani huonoa käytöstä, mutten omilta lapsiltani läheskään yhtä hyvin. Ja raja tulee varmasti omienkin kanssa herkemmin vastaan, kun sitä rajaa jo koulupäivän ajan koetellaan. Ei ole reilua, ei. Joutuvat tavallaan siis vastuuseen toistenkin huonosta käytöksestä. (Toivottavasti nämä olisivat nyt ääritapauksia ja kärjistettyjä tilanteita niiden monien hyvin asioiden joukossa. En kestä ajatella, että nämä olisivat ainoa totuus arjestamme...)
Mutta siis KIITOS vielä tästä kommentista, tämä mun täytyi todellakin kuulla. Mun PITÄÄ opetella ajattelemaan noiden Kaikkein Rakkaimpien mielipiteitä ennen "muiden lähimmäisten" tunteita. Toki nekin varmasti saa ottaa huomioon, mutta kuten sanottua, ei omien tärkeimpien kustannuksella.
Kiitos!
Mäkin tein testin. En saanut mitään yllättäviä vastauksia. Ne mitä tuli,ne oon mielestäni aika hyvin jo tiedostanutkin ja lähes päivittäin niitä mietin. Sinänsä siis kyllä koen,että ne lukot tosiaan vaikuttaa elämään. Mitä toisten miellyttämiseen tulee, musta Se ei oo mahdollista pidemmän päälle satuttamatta itseään tai unohtamatta omia tarpeitaan /tunteitaan. Tätä asiaa itsekin joudun paljon pohtimaan.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNiin, nyt kun tätä jäi oikein miettimään, ei asia ollutkaan niin yksinkertainen kun ensin tuntui! Mielenkiintoinen tehtävä! :)
PoistaNo joo, niinpä!! Mielenkiintoisia uusia termejäkin tuolta löytyi, joiden avulla saa uudenlaista näkökulmaa niihin omiin luonteenpiirteisiinsä. Pitäisi kyllä hakea tosiaan se kirja kirjastosta, sen kanssa pääsisi varmaan paremmin käyntiin tämä prosessointi. :) Jännästi mä en osaa yhtää aatella, että millaisia tuloksia sulla siellä on, vaikka luulenkin tuntevani sut varsin hyvin. :) (Paitsi just ton viimeisimmän mainitsemasi pointin osaan suhun yhdistää.)
PoistaKiinnostuin ensi hirveesti tuosta testistä, mutta kun kaikki on jääny niihin tuloksiin niin "jumiin" ja se näyttää vaativan paljon ajatteluenergiaa, niin taidan jättää klikkaamatta. Laitan linkin muistiin että sitten vähän myöhemmin kun energiaa vapautuu jostain (vaikka tässä juuri taidetaan olla juuri asian ytimessä, oletan). Manjana!
VastaaPoista-r
Oli kyllä ajatuksia herättävin testi, mitä oon hetkeen tehnyt, eli suosittelen tekemään. Sitten, kun on sopiva aika sellaiselle. Vaikka toisaalta testi ja tulokset itsessään on aika nopsaan tehty/luettu, ja sitä pureskeluhommaa voi sitten suorittaa ihan energiatasosta riippuen joko paljon tai vähän. Ja vaikka (kuten jossain toisaalla sanoin) ihan syömisen ja pihaleikkien ohessa. ;)
PoistaMäkin tein testin ja vastukseen sanoin että Aijaa. Mutta voi se olla tottakin. Täytyy miettiä olisko asialle jotain tehtävis tälläikää.
VastaaPoistaJoo, kuten tuolla ylempänäkin sanottiin, "inhottavia tuloksia". ;) Mutta kyllä niissä jokin perä täytyy olla. Tosin mulla kyllä tulos muuttui joiltain osin paljonkin, kun tein uudestaan, harkitummin. Mutta kärkisijat pysyi jokseenkin samoina, ja kyllä se varmastikin jotain kertoo. Eikä se ikä varmaankaan vaikuta siihen, kannattaako tai voiko asioille mitää tehdä. Eikös ne väitä, että aina voi, ja koskaan ei oo liian myöhäistä. ;)
PoistaMuistan joskus kuulleeni tästä aiheesta radiossa keskustelua ja silloin yritin lainata kirjastata tuon kirjankin, mutta se oli lainassa ja sitten unohdin koko aiheen. Nyt taas innostuin siitä ja aloin tehdä testiä. No heti tuli ongelma eteen ja varmaan myös yksi lukkoni ja ongelmani: mitä tilannetta tässä nyt pitäisi ajatella, toisessa seurassa tämä kuvaisi minua hyvin ja toisessa taas ei yhtään! Pitäisi siis ensin päättää, että miltä kannalta itseäni ajattelen tätä tehdessä.
VastaaPoistaJa ehkä samoin kuin jäsen-R sanoi, näyttää turhan energiaa ja ajattelutyötä vaativalta tehtävältä, joten ehkä olisi parempi tehdä testi sitten, kun siihen jaksaa keskittyä...
No olin reipas ja tein sen silti. No eihän se tulos niin yllättävä kyllä ollut. Tai sitten tein testin liian nopeasti ja heppoisesti. Mutta yksi Ulla-Uhrautuja täällä hei, ajattelen aina enemmän muiden parasta ja vaadin itseltäni liikaa ja elän tasapaksua tunne-elämää. Pitääkö tämä paikkaansa, siitä en sitten tiedä, mutta nuo asiat olen kyllä tiedostanut aiemminkin ongelmikseni. Ehkä juuri siksi ne myös nousi tässä esillekin.
PoistaKuten tuolla ylempänä jo muutamassa kommentissa sanottiinkin, niin kai noille olisi hyvä jotain tehdä... Tuntuu toisaalta pikkuongelmilta, mutta sitte ku miettii niiden vaikutusta esim. jälkipolviin, niin tuntuuki aika kurjalta. Se "lukko" on jotenki puhutteleva sana. Noi asiat tuntuu juuri niiltä.
PoistaSe kirja täytyisi kyllä saada käsiin. Onkohan siellä myös ihan konkreettisia neuvoja, miten nousta Ulla-Uhrautujan ja Milla-Miellyttäjän rooleista ulos?