Takkitarve

Tänään tajusin, että talvi tulee oikeasti, ja että talvi on kamalan kylmä asia. Laatikkopyöräily saa nyt jäädä, kun lapset jäätyvät peitoista huolimatta. Itse lämpenin kyllä varsinkin loppumatkasta ihan huomattavasti, mutta seisoskellessa ja tuulenpuuskissa pakkanen alkaa jo tuntua aika totiselta. Olen alkanut hytistä syväjäässä sisälläkin. Sen siitä saa, kun käyttää villasukkia koko kesän, niin mikään ei enää riitä, kun oikeasti on kylmä. Ajatus ulos menemisestä ilman asianmukaista varustusta tuntuu ällöttävän kamalalta ja kroppa jännittyy jo valmiiksi pelkästä mielikuvasta, että pakkanen puikkelehtii vaatteiden väliin hytisyttämään.

Tajusin, ettei mulla oo käytännöllistä ja siistiä talvitakkia. Vasta nyt muistan etsineeni sellaista jo pari talvea heppoisen villakangastakin ja nuhjaantuneen toppatakin kaveriksi. Näin ehkä täydellisen Cubuksella, mutten silloin vielä tajunnut talven tulon konkretiaa ja aukkoa vaatevarastossani. Enkä heti ymmärtänyt kyseistä lookkia ja sitä, kuinka sopiva kriteereihini tuo olisi ollut. Ja olihan mulla kaiken lisäksi taas kotihoidontukiahdistuksen aiheuttama hankkimisesto-ohjelma aivoissa päällä. Nyt olen alkanut kuvitella, että juuri se takki olisi se, jonka todella haluaisin tulevina talvina omistaa. Eikä meillä ole lähikaupungeissa cubuksia. Höh.

No, ehkä se näyttäisi päälläni yhtä pökkelöltä, kuin noissa nettisivuiltaan poimimissani kuvissa, eikä niin kivalta, kuin miltä sovittaessani muistelen sen näyttäneen. Puhumattakaan siitä, miten ihanan lämpimältä ja mukavalta se tuntui. ...nyyh...