Ympärilläni on meneillään monta karkki- ja herkkulakkoa. Niin blogeissa kuin tosielämän tuttavapiirissäkin. Minä olen lakkoillut kerran elämässäni: pidin teininä päättäväisyyttä vaatineen 1½ kuukauden tauon Kauniista ja rohkeista. Vau.
En ole koskaan kokenut herkutteluani mitenkään ongelmallisena, enkä ole potenut mitään hirmuista laihdutushinkua, joka varmaankin toimisi parhaana motivaationa lakolle. Tiedän kyllä, että tapani korvata lounaita suklaalla (tai tyhjään herkkukaappiin kurkistelemalla) ei ole ollenkaan hyvä, vaikkei jokainen herkku vielä jäisikään vyötärölle. Itsekurini ja mukavuudenhaluni tuntien en koskaan ole kuitenkaan edes harkinnut totaalikieltäytymistä karkeista. Luultavimmin saisin lakkopäätöksellä ensimmäistä kertaa herkut tuntumaan ongelmalta ja uhkalta, enkä jaksaisi luoda itselleni varta vasten tyhjästä ongelmia.
Mutta. Mutta mutta. Jotenkin mua alkoi juuri äsken kiehtoa lakkokokeilu. Ihan yllättäen, ja heti loikkasin tänne sen huutamaan. (Vähän tyhmä ja hätäinen ratkaisu...) Kiinnostaisi tietää, miltä tuntuu kieltäytyä. Ja kiinnostaisi tietää, pystynkö. Kiinnostaisi tietää, lähtisikö kilo vai millä karkit korvaisin.
Kokeilen. Aloitan karkkilakon. Tai ei, en aloita lakkoa, vaan testaan, kuinka pian tulee pakottava tarve syödä niitä seuraavan kerran. Noin muotoiltu haaste sopii mulle paremmin. Mitä veikkaatte, montako päivää menee? En osaa itsekään aavistaa, annanko "pakottavalle tarpeelle" periksi hyvinkin helposti vai löydänkö itsestäni sisäisen itsekurin. Ja piti tässä välissä tarkistaa: kaapista löytyy ikuisuuden siellä lojuneet Toscat ja Dacapot, ei muuta. Eli ainakaan tänään en lankea.
*Klik* ja heti alkoi ahdistaa. Noin, we have a problem. :D
VastaaPoistaMolemmat purkis olevat karkit on mun suosikkeja joten voit lahjoittaa ne mulle pois himoitsemasta.Oon sen verran ollu erilaisis lakois että muistan että alkupäivät on hankalimmat sitte se lähtee luistamaan eikä oo mitää onkelmia,paitsi muilla perheenjäsenillä kun karkkikaappi on tyhjä. :)
VastaaPoistaVoit kaivaa ne kaapista seuraavalla vierailukerralla, jollei sitten tämä "lakko" aiheuta pakottavaa tarvetta syödä jopa noi. ;)
PoistaTuhottomana sokerihiirenä olen käynyt läpi lukuisia karkkilakkoja ja tämänhetkinen on jopa pitänyt. Tai siis sokeri missä muodossa vaan on ollut se riippuvuuden kohde. Ekat kolme päivää tuli ihan fyysisiä oireita, päänsärkyä.. loppuviikko meni vaan kuolaten kaupan kassalla (koska ne patukat laitetaan ovelasti siihen viime hetken heräteostoksiksi). Mutta sen jälkeen onkin ollut tosi paljon energiaa ja jotenkin silti rauhallisempi mieli.
VastaaPoistaMullekaan ei kiloja kerry, vaan enempi sen sokerin tarpeen takia halunnut olla "katkolla".
Kannattaa kyllä ainakin yrittää, vaikka pitää vaan vähän taukoa ja sitten taas herkutella. Mä aion repsahtaa joulun aikoihin ;D
Siis enhän mäkään tämmöistä ois uskaltanut edes ajatella, jollei tuonne jäisi porsaanreikää kekseistä ja kakuista ja muusta sokerihötöstä. Mutta kieltämättä pitäisi olla kanttia vähentää kaikkea sokeriherkuttelua, ihan itseään, kehoaan ja hallittua vanhenemista (?!) kunnioittaakseen...
PoistaVeikkaan kahta päivää. Miehesi :)
VastaaPoistaTänks. Tähän asti mulla ei vielä ollut tavoitetta, nyt on. Heti alkoi päätä puristaa entistä enemmän. Käynköhän syömässä ne dacapot unissani? ;D
PoistaEi sun ainakaan kilojen takia tartte...
VastaaPoistaNiin, ja vaikka miten pitkälle mietin, niin ilot on tärkeempiä ku kilot. Mutta tietysti terveyden kannalta tätä olisi syytä pohtia. Huomasin muuten juuri, että päikkäriaika ois potentiaalista sortumisaikaa, oon tainnut ehdollistaa itteni tonkimaan karkkikaappia aina, kun silmäparit ei oo näkemässä. ;)
Poista