Huomenna lähdetään viikonloppureissuun. Reissukiukkua ilmassa.
Kaiken lisäksi kyseessä on juhlat. Juhlakiukkua ilmassa.
Perinteisesti ennen reissua tai juhlia vouhotan kotona ympäriinsä. Teen listoja pakattavista tavaroista, mietin aikatauluja, lasten päiväunia, juhlavaatteita (se onkin se kaikkein kiukkuanostattavin ja stressaavin juttu), viipotan ympäri taloa. Puolipukeissa, juhlapukeissa, juhlapukeissa nro2, juhlapukeissa nro3, puolipukeissa, juhlapukeissa nro 2... Ja siinä samalla, kun kiukku jo muutenkin alkaa nousta, rupean näkemään kaikki kodin sotkut. Alkaa ärsyttää, että ne sotkut on siinä sitten kotiintullessa odottamassa. Joten sen sijaan, että pakkaisin tai päättäisin vaatteiden suhteen jotain, alan puuhata nuutuneita kukkia roskikseen, laittelemaan pyykkejä kaappeihin, kiikuttamaan tavaroita paikoilleen, järjestelemään paperinkeräyslaatikoita, tyhjäämään tiskikaappia, oikomaan sohvatyynyjä jne.
No, AIKAISEMMIN reissukiukku syntyi lähinnä tästä. Ja sitten siitä tietenkin, että yksi toinen meillä (tai no nykyään kaksi) reagoi reissuunlähtöhulinoihin rallattelemalla ja hoilottamalla, mikä kiukkuhetkessä ottaa aivoon. No. Nyt on tämä vauva. Niin nyt sitten reissukiukun aikaan ainoa, mitä pystyn tekemään, on sohvalla istuminen ja imettäminen. Jalat vipeltää ja poskilihakset pingottaa. Huomaamattani istun lihakset jännitettynä sohvan reunalla, valmiina ampaisemaan kohti mieleen tulevia reissujärjestelyjä. Mutta en tietenkään pääse niitä hoitamaan. Voi argh, voiko olla kiristävämpää?
Miksi reissuun lähteminen stressaa? Miksi stressaantuneena on pakko siivota? Kohtalotovereita?
Ja tarkennettakoon vielä: Tykkään reissuista. Tykkään juhlista.
*
...Sitten kun ojennan vauvan mrPiille ja olisin vapaa sovittelemaan ja pakkailemaan, päätänkin tulla bloggailemaan... Ehkä ajattelin testata, vähentäisikö julkinen avautuminen stressin määrää. Kunpa en huomenna pimahtaisi. Mutta pyydän jo kanssa-asujiltani valmiiksi anteeksi: luultavasti ainakin tiuskin...
Niin oon samaa mieltä, ja vaikka lapsia ei olekaan, on koira, joka seisoo koko ajan edessä. Jotakin tuot ja viet ja yrität muistaa kaiken, niin aina seisoo iloinen karvaturri oviaukolla lelu suussa, tai jotakin juuri pakkaamaasi, sukkahousut, eväskassi, varahanskat, lojuu revittynä lattialla...onko se sitten koiran vika? Tai onko miehen vika, jos se ei ajattele, että koko koti pitäisi siivota ennen lähtöä ja katselee mielummin tv:tä?
VastaaPoistaLähteminen on stressaavaa, mutta reissuista minäkin pidän :)
Haha, se on kaikkien niiden vika, jotka uskaltavat ärsyttää (tai olla paikalla). ;D No, onneksi reissu meni hyvin (kultasi taas ajatukset), joten ehkä reissaan vielä toistekin. ;)
VastaaPoistaReissukiukku on niin hyvä sana! Kyllä meillä on AINA reissukiukkua ja juhlakiukkua... Suomen kieli on niin mukava kun siinä on niin monta yhdyssanoja.
VastaaPoista(Mä yritän päästä up to date sun blogissa. Mun suomen lukeminen on aika hidasta, ja sä käytät jonku verran outoja sanoja, ja online sanakirjaa ei löydy oikein hyvää, mutta sitä enemmän kun luen, niin sitä paremmin ymmärän). :)
Sukuvika toi reissukiukku? :D
PoistaMä vähän sovellan näitä kielioppisääntöjä ja kirjoitan sanoja fiiliksen mukaan yhteen, vaikken aina tiedä, meneekö ihan oikein. Mutta tykkään kyllä kans suomen kielestä (joskaan mulla ei kauheesti oo kokemusta muista, heh), kun siinä voi yhdistellä sanoja loputtomasti ja kehitellä uusia tai muotoilla vanhoja "parempaan" ulkoasuun.