Tonttuterkkuja

Voihan toista kertaa tapahtuvaa asiaa jo sanoa perinteeksi? Jos, niin siinä tapauksessa vietettiin eilen ystäväperheen kanssa perinteistä perhepikkujoulua. Muffinsit saivat juhlan kunniaksi pipariset tonttulakit ja lakusilmät ja -suut.

Tämän tonttuarmeijan lisäksi joku tonttujoukko oli käväissyt hakemassa vajan nurkalta kirjeet joulupukille ja pikkujoulupakettejakin olivat nurkkiin jemmanneet.

Itsenäisyyspäivän juhlinta sen sijaan rajoittui siihen, että ikkunalla paloi sinivalkoiset kynttilät ja presidentin juhlat pyörivät kai jossain taustalla. En katsonut, enkä paljon ajatellut itsenäisyyttä. Haluaisin kyllä sisäistää sen merkityksen edes kerran vuodessa syvemmin. Mutta nyt en ehtinyt saada ajatuksen päästä kiinni. Lupaan miettiä ja erityisellä tavalla ajatuksen kanssa arvostaa sitä jonain muuna päivänä. Sitä paitsi oli kiva keskittyä meidän vieraisiin.

Pikemmittä aasinsilloitta tähän perään pompsahtaa kuva samaisen illan räpylälintusesta. Oon löytänyt pitkästä aikaa käyttööni ja suosiooni Kalevalan pronssisen linnun, jonka oon pikkutyttönä saanut Mummilta. Unohdin viedä vajan nurkille sen oman kirjeeni, jossa toivoin joulupukilta joitain tämän kaveriksi sopivia korviksia...
(Ihan vain esimerkkeinä mainitakseni tämmöiset tai tommoiset... Noi pyöreät ohitin ensivilkaisulla, mutta toisen vilkaisun jälkeen en muita muistakaan! Ihanat!)