Ihme tämäkin.

Lähdin jouluostoksille. Ajattelin, että virittäydyn korkeintaan ajatukseen. Epäilin, etten osaisi edes avata lompakkoa. (En oo sallinut itseni sitä hetkeen tehdä, mutta tänään näytti jostain syystä tungokseen asti moni muukin tekevän niin.)

Ensimmäisessä kaupassa palloilin hönönä. Toisessa bongasin kahvitarjoilut ja kolmannessa huomasin ostaneeni säkillisen joululahjoja. Neljännessä ja sitä seuraavissa jatkoin shoppailuja ja siinä sivussa ostin jopa itselleni pientä kivaa. Uskomatonta. Shoppailuseurakin ihmetteli mun draivia, yleensä oon maailman hankalin ostaja.

Ja kivoja lahjoja tuli hankittua, ainakin omasta mielestä. En tosin tiedä, onko hyvä vai huono merkki, että isälle, siskolle, äidille ja anopille hankitut lahjat voisin kaikki lisätä omallekin toivelistalle. (Joskaan tämän paljastettuani en voi ääneen niistä mitään toivoa.) Suurin osa lahjoista on nyt paketissa, ja lopuistakin on aika hyvä visio. Hyvä minä! Ennenkuulumaton saavutus ja aikataulu!

Ja voi että, miten nautin yksin autoilusta ja vaivattomasta kauppojen kiertämisestä!