Meidän joulu

Jouluuni kuuluu monenlaisia fiiliksiä: Punaisena ja valkoisena hehkuvaa riemua ja kynttilänhämyistä odotuksen kutkutusta. Mutta valitettavasti myös stressiä ja epävarmuutta, jotka iskevät viimeistään siivotessa, jos ei vielä lahjakaupoilla ehtinyt. Parasta joulussa (1) onkin se on aattona laskeutuva rauha, jota konkreettinen meteli tai siivouksen päälle levittyvä uusi sotku ei haittaa. Se on semmoista oikeaa rauhaa, hyvää mieltä. Olemista. Viime vuonna vietimme ensimmäistä kertaa joulun omassa kodissamme, anoppilan väen kera. Tänä vuonna mennään samalla kaavalla, ja joulupäivänä lähdetään sitten mr Piin anoppilaan. Kyllä itse laitettu ja sopivalla porukalla vietetty joulu on "unelmien joulu". (7, 14, 10)

Tähän mennessä jouluvalmistelut (16) ovat sillä mallilla, että kortit on postitettu, to do -listoja pitkin poikin, suurin osa lahjoista ostettu/tehty (8) ja muutamia koristeita laitettu sinne tänne. En ole mikään erityinen sesonkisisustaja, ja samat verhot palvelevat joulunakin, mitä nyt pesin ne räästä (!) ja suttuisista tassunjäljistä. Jouluvaloja olen ripotellut ikkunoille marraskuun lopulta alkaen (6), ja mr Pii asensi ulkovalot näppäränä isäntänä juuri ennen ensilumien tuloa. Sai vaan napsauttaa valon päälle sitten, kun joku naapureista oli ensin rohjennut (9).

Lapsena kuusi koristeltiin aina aattona, mutta omassa joulussamme se homma taitaa siirtyä aatonaaton perinteeksi, kuten siirtyi joulusaunakin, ainakin viime vuonna. Siinä vaiheessa, kun kuusta kerätään pois, väitän itselleni, että muovikuusi olisi ihan hyvä, mutta tuskin siihen ihan äkkiä kuitenkaan myöntyisin. (18)

Aattotraditioihin kuuluu Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko (ainakin sivusilmällä), ja kyllä mulle muutenkin maistuu jouluaiheiset elokuvat (3). Ne on semmoista koko perheen helppoa hömppää. (Maistui myös Rare exports, vaikkei se oikein tuohon kategoriaan istunutkaan. Ja vaikka se vähän aiheuttikin iltavoittoista ikkunaan vilkuilun lisääntymistä.) Jouluna saa tulla jouluteemaa niin paljon, kuin on tullakseen, joka tuutista. Mutta tammikuusta marraskuuhun ei tarvitse sitten tullakaan mitään. Joulumusiikkikin uppoaa, uskoisinpa, että missä muodossa vaan (2, 15). Parhaita ovat perinteisimmät joululauluklassikot.

Aattoaamu kuluu usein yöpaidassa tai korostetun höpsöissä kotivaatteissa (lapsena varsinkin), mutta jouluruokaan mennessä laittaudutaan nätiksi (21). Mr Piin kanssa meidän jouluperinteet on onneksi aika samanlaisia. Ateriaan (5) olen tämän diffuusion myötä saanut itselleni uutena herneet, ja mr Piille lihapullat olivat ennenkuulumaton lisä. Muuten mennään yhteisillä perinneruoilla: peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko (joka lienee suosikkini) (22), mutta ehdottomasti myös maksalaatikko. Kinkku, rosolli ja joku luumuaiheinen jälkiruoka. Jonkinlaista kalaa myös, mutta sitä en ehkä itse osaa valita, kun en niin piittaa graaveista ja muista. Joulupöydässä saa olla punaviiniä, muulloin se ei oikeastaan maistukaan (17). Tortut, piparit ja suklaa kuuluvat perusruokavalioon koko pyhien ajan. Taikinanakin tulee piparia jonkun verran syötyä, suoraan pakkasesta kahvin kaveriksi... Suosikkisuklaita on Pandan perinteisestä konvehtirasiasta kaikki muut, paitsi ananakset. Saan nekin kyllä lopulta syötyä. (23,24)

Aattoiltana odotellaan joulupukkia saapuvaksi (19). Tykkään kyllä lahjojen saamisesta ja niiden antamisesta, joskin se hankkimispuoli usein tuottaa päänvaivaa. Äkkiseltään en osaa nimetä kaikkien aikojen suosikkilahjaa (12), mutta ainakin kitara on tehnyt vaikutuksen, ja yhdet teininä saadut Kalevalan korvikset on olleet todella ahkerassa käytössä jo pienen ikuisuuden. Tänäkin vuonna olen toivonut korviksia (11). Ja sellaisia ällöjä karvasukkia, joita prismoissa yms. myydään. Huonoimman lahjan titteliä (13) miettimällä en halua kenenkään mieltä pahoittaa, eikä onneksi mieleen mitään tulekaan.

Parhaita lapsuusjoulumuistoja (20) ovat hautausmaalla hiihtelemässä nähty joulupukki, hömpöttelyt ruokapöydässä ja itse suunnitellut aattohartaudet musiikkiesityksineen. Hyviä muistoja on myös yökirkosta, jossa (ja jonka jälkeen) bongattiin tuttuja, joita opiskeluvuosina ei sitten paljon muulloin nähnytkään. Muistan hihitellen myös sitä joulua, kun teiniveli piti mulle maailmansotaoppituntia jouluruokaa odotellessa. Aattoyönä korkataan uudet (tai vanhat) lautapelit ja katetaan vielä kerran herkut juomineen pöytään. Toivottavasti tänäkin jouluna.

 
Olipa kiva palata jouluperinteisiin ja muistoihin, kiitos Äiti Raitapaita. Sain siis jouluhaasteen, 24 kysymystä jouluun liittyen. (Tai oikeasti 23 kysymystä, koska nelonen puuttuu, hih!) Silmää miellytti tällä kertaa lauseiksi ja kappaleiksi muotoiltu teksti, vaan tulikohan silti sekavampi tällä rakenteella? Piiitkä ainakin. Tässä vielä kysymykset, joihin vastasin:

1. Parasta joulussa?
2. Joulumusiikkisi?

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia? 

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla?

6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? 

7. Joulu kotona vai jossain muualla? 

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut? Vai molempia? 

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? 

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla?

11. Onko sinulla jokin joululahjatoive?

12. Paras saamasi joululahja?

13. Kamalin saamasi joululahja?  

14. Kuvaile unelmien joulusi? 

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu? 

16. Oletko jo tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?

17. Paras joulujuoma?

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?

19. Käykö teillä joulupukki?

20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi?

21) Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa?
22) Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko?

23) Paras joulusuklaa? 

24) Joulutortut vai piparit?

 

Ja tänne loppuun, vielä kaikein kirjoittamani luettuani, on pakko jatkaa. Iltalehdissä on taas nostettu esille synttäreitä, joille ei tullutkaan ketään. Tunnen piston sydämessäni: kyllä Vapahtajan synttärijuhlista puhuttaessa olisi kohtuullista puhua vähän siitä sankaristakin. Kauheaa, jos hän aattelisi, ettei hän oo tervetullut ja tärkeä. Ettäkö lautasliinat ja latvatähti olisivat oleellisempia muistettavia, kuin hän. Eivät sentään ole, yritän muistaa sen to do -listoja panikoidessani.