Ukki rallatteli aina silleen, että kuulosti soittamaltaan baritontorvelta. Vähän mietin, voinko kirjoitella tänne oikeaan ihmiseen liittyviä juttuja, mutta koska Ukki on ollut jo 20 vuotta "Muisto", niin kirjoitan.
Ukin kuoleman jälkeen näin pari unta, joiden muistan lopulta päättäneen iltaitkut. Toinen niistä oli sellainen, jossa kuulin Ukin rallattelun "askarteluhuoneestaan". Unessa tiesin, ettei Ukki voinut siellä oikeasti olla, mutta varovasti kävelin huoneeseen johtavaa käytävää pitkin tarkistamaan. Käytävässä jo tunsin hyvää oloa, valoa ja lämpöä. En muista, näinkö Ukkia huoneessa, mutta ainakin sieluni silmin näin, miltä se aina näytti keskittyessään näpertelyihin, ja rallatellessaan torvisonaattia. Uni oli lämmin ja helpotti oloa, vaikken oikein tajunnutkaan, miksi.
Aina tuon unen jälkeen, seuraavat 17 vuotta, kun kyseinen talo oli pystyssä, muistin siihen huoneeseen mennessäni tuon unen, ja tuli se sama lämmin olo. Ja pieni jännitys, että jospa sieltä kuuluisikin se tuttu rallatus. Ja tavallaan kuuluikin, mielessäni hyvinkin selvästi.
Mr Pii toivoi joululahjaksi ruuvipenkkiä. Kysäisin omalta isältä, osaisiko neuvoa sen hankinnassa. Tuli puheeksi tämä Ukin vanha, siellä muistojen huoneessa ollut ruuvipenkki. Nappasin sen nuhjuisena ja likaisena peräkonttiin ja kotimatkan aikana vanhat mukavat mielikuvat palasivat mieleen. Olisi hauskaa, jos tästä saisi toimivan kapistuksen ylläpitämään muistoa torvisonaateista (jollaisia muuten mr Piikin rallattelee, tosin trumpettiäänellä). Meinasin antaa tämän joululahjaksi, mutta rujon ulkomuotonsa ja mahdollisen käyttökelvottomuuden takia pitäisi olla heti lahjaa avattaessa selittelemässä, joten mr Pii saa tutkia tuon jo tänään. Ja jos on riittävän ahkera blogin lukija, niin saattaa bongata asian täältä ennen livekohtaamista.
Vaikka kapine olisikin käyttökelvoton, se toi kivoja muistoja mieleen. (Olen mm. puristanut joskus sormeni tuonne väliin. Ja vieläpä sen verran isona, että paniikista huolimatta enemmänkin hävetti, kun en ollut tajunnut sen tulevan oikeasti kipeää ja jäävän oikeasti tiukkaan kiinni.) Ukki oli mielenkiintoinen persoona ja monipuolinen taitaja. Olisin halunnut tuntea hänet aikuisena, jolloin olisin ihan toisella tasolla osannut arvostaa poikkeuksellista älykkyyttään, taiteellisuuttaan ja merkittäviä saavutuksiaan. Vaikka olin kyllä lapsenakin hirveän ylpeä maineikkaasta tähtitieteilijäukistani. Onpa siinä rehvasteltavaa vieläkin.
Munkin ukki oli aivan mahtava! Tai on hän elossa vieläkin, mutta niin dementoitunut, että ei tunnu enää samalta ihmiseltä. Ukki oli taitava käsistään, ja ukin kanssa tehtiin aina lapsena puutöitä. Kaikki isovanhemmat on ollut tosi rakkaita, mutta varsinkin lapsena ukki oli kyllä jotenkin spesiaali :)
VastaaPoistaDementia on kyllä tosi ikävä sairaus, vie sen tärkeän ja tuo tilalle jotain ihan muuta. Joka on toki yhä tärkeä, mutta sitten toisella tavalla myös hyvin vaikea. Raskasta...
PoistaMutta on ihanaa seurata, kun omilla lapsilla on kaikki 4 isovanhempaa ja vieläpä 3 isoisomummia. Kaikkien kanssa muodostuu omanlainen siteensä ja ne erilaiset puuhat, joita tapaavat tehdä. :)
voi, oon niin kade, kun mulla ei ole ollut ikinä isovanhempia kovinkaan lähellä. Ja ne oli jo niin vanhoja mun lapsuudessa ja asuivat kaukana, ettei niihin sidettä koskaan kunnolla muodostunut. Nauti, kun saat vielä nauttia yhden isovanhemman olemassa olosta! Ja kauniita muistoja ukista. :)
VastaaPoistaOn se vaan rikkaus. Onneksi on vielä tuo yksi, coolmummi, joka edelleen käyttää aina farkkuja. (Olitko se sinä, vai joku muu, joka lapsena oli sitä ihmetellyt? :D)
PoistaMutta se on teillä ihanaa (mitä tossa yläpuolellakin kirjoittelin), että teidän lapsilla samaten on 4 läheistä isovanhempaa, joita näette enemmän tai vähemmän, mutta säännöllisesti kuitenkin. :)
Mä niin tiedän tuon tunteen. Liikutuin sun lahjasta. Mullekin oma paappa oli tosi tärkeä ja edelleen on kova ikävä. Välillä tulee sellasia hassuja tilanteita ja hetkiä, jolloin melkein aistii läsnäolon ja tulee ihania muistoja mieleen. Isovanhemmat on ihana ja tärkeä asia <3
VastaaPoistaSä oot kyllä aina ollut ihan papan tyttö. Sen on kuullut jo äänensävystä, jolla siitä puhut. :) Kuulemma isovanhemmuuskin on tosi kivaa, eli molemminpuolista iloa se suhde on. :)
Poista