1-vuotias Päikkärit

Vuosi takana Päikkäreitä. On juhlapuheen vuoro, kiitospuhe teille.


En osaisi selittää, miten hienoa on ollut bloggailla, joten tämä puhe tuskin tekee kunniaa kokemuksilleni. Sanon silti muutaman jutun.

Päikkäreillä ja lukemillani blogeilla on ollut valtavan (melkein nolon) iso merkitys mulle kuluneena vuonna. Tämä on ollut ihana, tärkeä suodatin ajatusteni ja maailman välillä. Mun oma paikka. Monta juttua on tullut blogi(e)n takia vuoden aikana tehtyä, ja moni tunne on täällä pureskeltuna muuttunut hallittavammaksi, puhumattakaan vertaistuen merkityksestä. Neljä seinää, joiden sisään olen välillä visustikin kätkeytynyt, eivät ole tuntuneet läheskään niin ahdistavilta, kuin olisivat olleet ilman tätä ikkunaa maailmaan. Paitsi että olen nähnyt moneen paikkaan, myös minua on käyty ikkunan takana moikkaamassa. Uudet ja vanhat tutut. "Oikeassa elämässäkin" on tapahtunut pikkujuttuja ja jopa isoja asioita, joiden syntyyn löydän juuret jostain blogiin liittyvästä. On ollut hienoa, ja mulle jotenkin ihan uutta, olla näin avoin.

Kiitos teille, muille bloggaajille, jotka kirjoitatte ja kuvaatte nähtäväkseni. Ja ennen kaikkea kiitos teille lukijoille, kommentoijille, klikkailijoille. Myönnän huomion hivelevän, jokainen tilastoissa näkyvä klikkaus (paitsi vampirestatista tulleet, hehe) hymyilyttää, puhumattakaan uusista kommenteista, jotka aina kutkuttavat.
 
Välillä mietin, että jäisipä jokaisesta kävijästä nimi talteen ja välillä pelkään, että se sama tieto saisi mut himmailemaan tätä melkein päivittäistä postaustahtia ja ajoittain hyvinkin sensuroimatonta päiväkirjan sisältöä. Silti toivon, synttäreiden kunniaksi (ja yhtä lailla huomennakin), jokaiselta pientä merkintää kuvitteelliseen synttärivieraskirjaani, eli tämän tekstin kommenttiboksiin. Vaikkapa pitkiä lörpöttelyjä siitä, millaisia juttuja mieluiten täältä luet ja mikä on mieleenpainuvin päikkäritapahtuma. Tai sitten vaan anonyymi "moi" ja hiljainen poistuminen takavasemmalle.

Kiva, että olette täällä. Oikeasti, tosi kiva.