Yleensä suomalaiset sanovat hienon paikan tullen nöyrinä, että "kyllä tämä hiljaiseksi vetää". Mutta mä oon sen verran pohojalaanen, että aika rehvakkaana retostelen, kun mun taidetta myytiin torstaina satoihin tamperelaiskoteihin. Vietiin käsistä, suorastaan.
Ei ehkä taiteeni takia, tosin, mutta sen varsinaisen syyn ohella väistämättä, kuitenkin.
Paukuttelen kuvitteelisia henkseleitä (tai oikeasti vain hämmennyn punaiseksi), kun näen sen samaisen taideteoksen Aamulehden otsikoissa ja Facebookkiin heti perustetussa faniryhmässä. Ohhoh. Poikakin kysyi, että miten toi sun kuva on tuolla. Niinpä, totesin minä.
Varsinaisesta tuotteesta en vielä osaa sanoa mitään, mutta pakkohan sen olla hyvää, vai mitä? Meinaan juoda rehvakkuuttani pullollisen kaljaa, vaikka se sitten maistuisi miten kaljalta vaan.
 |
| Sen verran rehvakkuus jää sentään puolitiehen, etten tätä enempää tässä paljasta. |
Vau! Kyllä kannattaakin retostella! :)
VastaaPoistaNo vähä kyllä munki mielestä! :)
PoistaTodella on retostelun arvoista ja heti tunnistin tutun kädenjäljen ;)
VastaaPoista:) Kiva myös, jos kädenjäljessä on jotain tuttuutta ja omaa. :)
Poistano ei ois uskonu että olutta rupeet sitte valmistamaan ;)
VastaaPoista;D Hih! Ei kovin ilmeistä, tiedän. Tosin ihan "oluen valmistamiseksi" en tätä omaa osuuttani kutsuisi! :D
Poista