3.12.2013

Kärryttelystä tarpeeksi ja kaulahuiveista housuiksi



Syitä, miksi olisi parempi jättää (syrjäytymisenkin uhalla) kärryttelemättä yhtään mihinkään:

1. Aikataulutus. Ei se varmaankaan lopulta ole lasten vika, että myöhästytään. Ettei se yksi nyt sitten yllättäen juuri tänään osannutkaan itse pukea, ja että sen toisen kakkavaippaa piti kääntyä ulko-ovelta vaihtamaan.

2. Sää. Aina on jokin huonosti sen suhteen. Nyt oli jääksi sulaneet jalkakäytävät (mausteena muutama mukava loskataipale) ja kotimatkalla vinkeä sivutuuli.

3. Hiki. Laittauduin muka ennen lähtöä. (Sen, mitä nyt ulkotamineiden alle oli mahdollista.) Ei olisi kannattanut.

4. Juttuseura. Läkähdyksissään kärryjä lykkiessä ja kiireen takia viittä vaille vihaisena ei jaksaisi vastata "miksi" -kysymyksiin tuhansine jatkokysymyksineen.

5. Suhteellisuus. Kyllä vaan voikin tuntua 1,7 km eri mittaiselta matkalta riippuen kulkuneuvosta, olosuhteista ja mielentilasta (x3).

6. Muut mokat. Kaiken pitäisi sujua ihan toisella lailla nappiin, kuin autoillessa. Ei saisi unohtaa ruokapurkkia kotiin. Eikä saisi yksi meistä nuupahtaa tyhjällä mahalla päiväunille pikkuisen ennen kotipihaa.

7. Syväjää. Viimein kotona. Kaamea vilu, kyllästys ja väsähdys.

Torstaina autoillaan, mutta ensi viikolla taitaa mennä lintsaamiseksi. Ellen sitten unohda tätä listaa syineen. Ei sekään varmaan huono ominaisuus ihmisessä ole...


Ja koska muutenkin jo kirjoittelen tiuhaan tahtiin, niin julkaistaanpa nyt samalla klikkauksella pätkä ihan toisesta aiheesta: Eilen ostin kaksi puuvillaista raitakaulahuivia (0,10 €/kpl, haha!) aikeena tehdä niistä kivat legginsit Pienimmälle. Leikatessa vasta huomasin, että muka tismalleen samanlaisten tehdashuivien raitojen leveys heitti parilla millillä, mikä tietty tuplaantui jokaisen raidan kohdalla. Eli ei ihan onnistunut kohdistaminen sivusaumoissa. No, olkoon, eipä ollut iso häviö tämä, ja toisaalta heittääpä kohdistukset monessa ostovaatteessakin.



Varmaan huomaatte, että mulla on ompelun suhteen meneillään "välipalakausi". Teen siis vaan pikkuhuristeluja, joita varten ei tarvitse edes siirtää tuolia ompelukoneen eteen. 




2 kommenttia:

  1. Just tässä mietin, miten ihmeessä me taas keretään aamulla muskariin ja jopa lintsaamista, mutta toisaalta sielä on aina mukavaa, kun vain saa ailadeksi lähteä. Eli pienellä kauhulla aattelen, mitä se lähteminen tosiaan onkaan sitte, kun lähtijöitä on kolme. Ps. Toivottavasti se et ollu sinä, joka nuupahdit päiväunille ;). Pps. Nuo sun ompelukset on kyllä aina niin hienoja, ollapa moinen mielikuvitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se lähteminen kevät-syksy -välillä onnistuu jokseenkin kivuttomasti, kun ei tarvi topata lapsia. Se on kaikkein hitainta ja hikisintä. Kesällä voi vain suihkaista menemään. Tai niin mä muistelen. Kyllä mä varmaan silloinkin keksisin jonkin listan huonoista puolista... Hmm, eli ehkä se on vain asennekysymys? ;)

      Poista