Käsistään kätevä kolmevuotias ja muutenkin mainio päivä

Tänään kaikki menee niin oppikirjan mukaan. Toisesta sängystä pomppasi aamulla fiilisarpajaisissa hyvän mielen saanut isompi ja pienempi jatkoi ekan itkun jälkeen poikkeuksellisesti unia. Äiti sai lojua sohvalla ja juoda aamukahvinsa aamulla (yleensä ajoittuu noin kello kahteen). Ruoka maistui lapsille niin, ettei mulle jäänyt kuin lusikallinen, sekin on aikamoista.

Eilen käytiin tyhjäämässä Tiimaria, kun edelliskerta meni makarooneiluksi lattialla. Mutta hyvä niin, koska aleprosentit oli kasvaneet ja kuitti näyttää, että saatiin alennusta 75,66 euroa. Tuli täydennettyä joulutarpeita ja askartelukaapin perustarvikkeita. Vielä tekisi mieli käydä katsomassa, onko jäljellä punaisia kolmen euron pikkumattoja, joita voisi ostaa ihan vain joulufiilistä varten. Kai mä jonkun paikan niille keksisin?

Ostin askartelukaappiin hama-helmiä, hamaa tulevaisuutta ajatellen. Paketti näytti kuitenkin niin kiinnostavalta, että Poika ylipuhui mut askartelemaan niistä jo tänään. Vähän epäilin, miten sujuu kolmevuotiaalta. "Olisitko uskonut, että osaan", se kysyi itsekin, ja vastasin ylpeydestä haljeten, että enpä tosiaan!

Katsokaa. Lentokone. Pyysi loppuvaiheessa pari kertaa apua, mutta tsemppasin jatkamaan. Nyt saan kaikille sanoa, että IHAN ITSE, alusta loppuun on tämän tehnyt. (Minä toki silitin, jos nyt joku ehti kauhistella.) On kyllä taitava käsistään, sanoisin.

Pikkusiskokin viihtyi askartelutuokion ajan hyvin. Ensin vähän piirteli, mutta sitten siirtyi pööpöilemään pipon kanssa. Hilpeä heppu näytti ihan tarkoituksella törmäilevän kaapin oviin ja aina välillä kurkki pipon alta huudellen "kokkooo!" ja höhötellen perään omalle hassuudelleen. Valitettavasti en ehtinyt ikuistaa, kun pipo vaihtui päähän kiskottuihin röyhelösukkahousuihin. Kaulaan asti oli nekin vedetty.

Tämän touhuilun jälkeen oli vieläkin äidillä virtaa (ihmeellistä) ja hain ruuvinvääntimen hoitopöytäprojektia varten. Päätin, että se saa lähteä, vaikka vieläkin tykkään selkävaivojeni takia sitä Pikkusiskon kanssa käyttää. Mutta nyt tarvitaan mieluummin lisätilaa, kuin hoitotilaa. Vein neidin nukkumaan ja sillä aikaa Isoveli oli virittänyt ruuvinvääntimen toimintakuntoon: valinnut oikean terän (!) ja oli jo aloittelemassa hommia, kun kiljaisin väliin jotain "apuaeijjeijjei". Hänhän pettyi kovasti, kun oli ajatellut pääsevänsä hommiin. Varovasti testasin, miten sillä homma sujuu, ja näköjään tämä käsistään kätevä reiska on tehnyt isänsä kanssa kyseistä hommaa aiemminkin. Niin vain purki mulle sen hoitopöydän kuin vanha tekijä. Tosi vanha. Kolme vee ja viis kuukautta.