Kirjoitin joulukortit. Tulikohan montakin unohdusta? Yhden tärkeän saajan meinasin ihan käsittämättömällä tavalla unohtaa, apua. Näiden saajien lisäksi olisi monelle muullekin tehnyt mieli laittaa, mutta lista olisi kasvanut jokaisen uuden kortitettavan myötä aina muutamalla muullakin, eikä tällaisen suvun keskellä varsinkaan olisi ihan äkkiä listan loppua näkynyt.
Yksinkertaiset asiat alkavat helposti tuntua vaikeilta: kenelle lähetän, kenelle en. Miksi sille, miksei noille? Lähetänkö? Enkö? Postimerkkejäkin pitäisi hakea yksi lisää. Alkoi myös häiritä, että olin kirjoittanut kortteihin meistä toivottelijoista ensimmäisenä oman nimeni. Mitenkähän se pitäisi etiketin mukaan laittaa? Olisiko sopinut paremmin, jos olisin aloittanut lasten nimillä? Näistä pohdinnoista ajatukset taas karkaavat kauemmas, aiempiin etikettimokiin.
Olen huono etiketeissä. Tajuan monen jutun vasta jälkikäteen kuulostaneen tökeröltä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa olen vain tehnyt "niin kuin muutkin tekevät", sen sijaan, että olisin tehnyt niin kuin kuuluu oikeaoppisesti juuri minun tilanteessani tehdä. Tai joissa olen pitänyt etikettejä hienosteluna, ja halunnut protestiksi oikaista niiden yli. Kaikenlaisten juhlien järjestäminen on mun mielestä erityisen hankalaa. Hääjuttujen suhteen muistan valahtaneeni muutamaan otteeseen kalpeaksi tajuttuani joidenkin yksityiskohtien menneen vähän väärin etikettien suhteen. (Älkää kysykö. En aio niitä tarkemmin avata, kun ne tuntuvat vieläkin noloilta, mutta toivon mukaan muut eivät ole huomanneet tai ovat jo unohtaneet. Haluan myös ajatella, että ne olisivat ihmisille niin "pikkujuttuja", kuin mitä ne ihan oikeastikin ovat, jos unohdetaan etikettinäkökulma.) Ja silloinkin nolotti, kun vasta aikuisena kuulin, ettei ole hyvätapaista luetella nimilistaa alkaen "minä, se, toi ja tämä", vaan "minun" pitäisi olla jonon viimeinen. Ihan ilmiselväähän se on, en vain ollut tullut ajatelleeksi.
Itse toivon aina ihmisten pitävän mua vilpittömänä ja luulen heidän tietävän, etten tietenkään haluaisi tarkoituksella loukata. Sillä syyllä saatan unohtaa muodollisuudet ja säännöt, ja luulen sen vilpittömyyden ja vapaamuotoisuuden korvaavan taitamattomuuteni hienostella. Muistan jo teininä ihailleeni yhtä (vain himpun verran itseäni vanhempaa) ihmistä, joka puhui ihan samalla äänensävyllä ja vähän ronskillakin huumorilla kaikille ihmisille, myös niille korkea-arvoisille aikuisille, joille kaikki muut tuntuivat puhuvan hyvin varovasti ja teititellen. Onko sellainen teidän mielestänne ajattelemattomatonta ja loukkaavaa? Mä en oo ihan varma, koska kyllä mä sellaisella vähän ihastelevalla tavalla järkytyinkin hänen tavastaan olla ja puhua.
Mitkä teidän mielestänne on sellaisia etiketti- tai käyttäytymissääntöjä, jotka tulisi ihan ehdottomasti tietää, ettei nolaa itseään? Nämä nenänkaivamis- ja piereskelyjutut mä kyllä tiedän, mutta mitä muita tulee mieleen? Haluaisin oikeasti kuulla!
Ja tervetuloa muuten, täällä on muutama uusi lukija! Kivaa!
*
Ja loppuun vielä päivän pukeutumisvinkki. (Ja todiste, että hän osaa itse. Tai siis "osaa".)
Se on mulle!
VastaaPoistaNoin, aloitin itselläni. Minä en osaa etikettiä. En tiedä, kenen pitää esittäytyä ensin tai tarjota kättelyä. Kun minulta kysytään kuulumisia, ilahdun kovasti ja kerron. Vasta kotona tajuan, että en kysynyt takaisin. Ja aika usein nolottaa, että en tiedä. Ja vaikka kuinka yritän, en opi. jotenkin sitten ajattelen, että vilpittömyys ja aitous on tärkeämpää kuin vanhojen sääntöjen osaaminen. Vaikka tiedän kyllä, että jodenkin mielestä olen vaan tökerö moukka, kun en tajua.
Joulukorttiin kirjoitettiin isän sukulaisille ensin isän nimi, äidin sukulaisille toisin päin. Lapset ikäjärjestyksessä. En tiedä, onko se oikein. Omaan korttiini en laita koirien nimiä, paitsi jos tiedän, että sitä odotetaan.
Ehtisköhän ne omat kortit tehdä tänään?
Joo, ihan on tutun kuuloisia noi ekan kappaleen tilanteet mullekin. Toisaalta jos oikein miettii, niin eihän koskaan voi miellyttää kaikkia. Joten ehkä on sitten kuitenkin kivempi (ja helpompi) miellyttää niitä, jotka arvostavat aitoutta, kuin niitä äärietiketistejä. (Valtavan hieno sana, huhhuh... :D)
PoistaJa arvelinkin, että sinä, jos joku, oot tarkkasilmäinen. ;)
Olen tehnyt nyt n.2150 joulkorttia ehkä 50-60 eri perhettä.ja 85-90 % kortissa lukee ensi äiti-isä sitte lapset.Siis aivan oikein teit :)
VastaaPoistaHuh. Tää ois kuitenkin ollut aika karmea moka... ;D
PoistaAikuisena opittua: tavatessa kätellään ja esittäydytään; ihmisiä ei saa osoitella, vaikka sen tekisi hyvällä. Edelleenkin tässä on mulla opettelemista ja mahdanko osata opettaa sitä lapsillekkaan. Kättelevät lapset kyllä aina hämmentää, missä kohtaa niin pitää alkaa tehdä. Itse aloitin työelämässä, muutaman nolontilanteen viisastamana. Pöytäsäännöt? Kuka istuu ensin, koska saa sattua mihinkin ruokaan, koska saa juoda? Sen tiedän että kun tekee kuten emäntä niin silloin tekee oikein, teki emäntä kuinka vaan. Itte oon kans sitä mieltä että ei tämä niin vakavaa voi olla ja vilpittömyys palkitaan. Eikä kukaan muu kuin itte huomaa omasta kortista kuinka ne nimet oli (näin lohdutin itteäni tuon saman ongelman kans).
VastaaPoista-r
Kättelyjuttu, tosiaan! Ja pöytätavat, uuh... Tuskastuttavaa päänvaivaa. Haastetta tuo sekin, että joskus tietää, kuinka PITÄISI tehdä, mutta sitten ei oo varma, että onko se nyt tässä tilanteessa välttämätöntä/tarpeellista, vaiko suorastaan kömpelön tönkkö yritys olla muka hieno.
PoistaJa neiti pukee kyllä hienosti. Meillä pakotettiin kuukausi sitten vuotta vanhempi pukemaan itte ja nyt sujuu jo ongelmitta kun vaan päästiin palvelun loppumis kiukusta. Olis voinu ennemminki jos olis tajunnu.
VastaaPoista-r
Kyllä se vain kummasti arkea helpottaa, kun isompi pukee itse! Tänäänkin se haki omatoimisesti itelleen kuivauskaapista vaatteet, kun vaatekaapista ei löytynyt. Kätevää. :) Toki niitä kiukkujakin välillä iskee ja silloin vaaditaan samaa palvelua, kuin pikkusiskokin saa (jota se sitten taas EI haluaisi). Välillä putkahtaa suusta että "oot jo iso poika", mutta välillä muistan, ettei se nyt niin kamalan iso sitten kuitenkaan oo, ja avustan kiltisti. ;)
PoistaMeille ei tullu ollenkaa tuota minä itte vaihetta, ainakaa vaatteiden kans, että sillä sanavalinta pakotettiin. Kylältä tuli jo `vihjeitä` että vois jo ittekki.
PoistaOho, aikamoisia vihjailijoita ollut kylällä! :D En mä nyt niin tavattomana (=vihjailun arvoisena) sitä pidä, jos ei pukeminen kiinnosta vielä tossa vaiheessa. Mutta toisaalta hyvä, jos kuitenkin lamppu syttyi ja juttu alkoi sujua. :)
PoistaSulle olis haaste: http://villasukatraitapaita.blogspot.fi/2013/12/jouluhaaste.html
VastaaPoistaOi, kivaa, kiitos! :D Pitääpä laittaa kysymykset muhimaan ja muotoilla vastaus jossain vaiheessa tännekin! :)
PoistaMillon kuuluu nousta seisomaan kun toinen kättelee? Jotkut ihmiset esim. illanistujaisissa tai juhlissa kiertää tervehtimässä kaikki vieraat kädestäpitäen. Nouseeko siis kaikki kuin stadionin aallossa tervehtimään vuorollaan?
VastaaPoistaToinen ehkä mua ärsyttävä tapa on se kun aletaan arpoa kuka on vanhin ja menee ensin ottaan ruokaa. Sitten arvotaan se seuraavaksi vanhin jne. ja syömään ei päästä tuntiin! Huoh! Eikö sinne jonoon nyt vaan voi mennä kun on tilaa?
Toi seisomishomma on kans mietityttävä. Yritän vain ottaa muilta mallia, tai sit teen semmosen välimuodon, että nostan takapuolta penkistä viis senttiä. Ja heh, noi ruokajonohommat hämmentää usein myös. Ärsyttävää on myös se, että vaikka emäntä (tms) kehottais jotakuta alottaan, ja se ko. ei suostukaan menemään. Eikä toki sitten ainakaan voi kukaan ekana tryykätä, kun aloittaja on kaikkien kuullen nimetty.
PoistaMulle on joskus opetettu (en tiiä, onko oikein vai väärin), että miehet nousee seisomaan, naisten ei tarvi. Mut kyllä mä nousen, jos joku mua selvästi iäkkäämpi nainen tulee kättelemään, se tuntuu jotenkin kunnioittavammalta.
PoistaMut toi on muutenkin juhlissa hankalaa, et mistä tietää, kuuluuko käydä kättelemässä kaikki vieraat vai ei? Järki sanoo, että kymmenen hengen juhlissa kuuluu ja sadan ei, mutta missä menee raja?
Niinpä! Tosin oon hoksannut senkin vasta jälkikäteen, ettei se nyt pelkästään oo mun moka, jos en esittäydy jollekin, kun kai sillä toisellakin ois samanlainen velvollisuus (olettaen siis että ollaan esim. tasavertaisia vieraita).
PoistaTai jos valittelen/nolostelen moikkaamatta jättämistä (omaa tai jonkun muun), niin onhan niissäkin tilanteissa meitä aina kaksi. Onhan se "molempien vika" silloin, ei VAIN mun tai VAIN sen. Sitte vasta on oikeesti noloa, jos toinen moikkaa, ja toinen ei. ;D