Tyttö on ruvennut leikkimään nukella, ja pukemaan sitä (sekä itseään). Siksi en malttanut olla tekemättä Lissulle joululahjaksi vaatteita. Tämä haalari taitaa olla turhan vaikea tytön itse puettavaksi, joten ehkä väkerrän pakettiin mukaan jonkun hameen, pipon tai töppöset. Luultavasti kaikki, kun oon niin innoissani.
Ja tässä kohtaa mun kuuluisi väittää, että yhtä lailla kannustan häntä autoleikkeihin, mutta enpä oikeasti taida niin tehdä. Haittaakse?
Meillä on tytöille aikanaan ostettu autot ja automatto (ei niinkään sukupuolisensitiivisen kasvatuksen nimissä, vaan siksi, että mä olisin lapsena halunnut sellaiset. Parkkitalonkin ne varmaan kohta saa, kun mä en saanu sitäkään lapsena -en kyllä varmaan tajunnut noita pyytääkään koskaan). Tytöt kyllä leikkii autoilla jonkin verran, mutta yleensä ne leikit on sellaisia "jooko että tää olis äitiauto ja toi olis mummoauto ja tää olis lapsiauto ja sitten ne menis yhdessä kauppaan?"
VastaaPoistaMäkin muistan lapsena halunneeni poliisiauton (vai olikohan se ambulanssi, nyt en muista, kumpi oli siskon ja kumpi mun). Ja kyllä tämä meidänkin pieni autoilla leikkii veljen kanssa, mutta jotenkin tunnistan enemmän sykähdyksiä sisimmässä, kun se hoitaa nukkeja, ihan toisella lailla ku poika on koskaan hoitanu, (vaikka kyllä sekin silloin tällöin hoitaa ja leikkii mun kanssa rinnakkaisäitiä). :) Ja sitten kun sydämessä sykähtää, niin mä oon heti ompelemassa sille nukenvaatekasaa, "kun se niin tykkää näistä!!" ...tällä sekunnilla ainaki. ;D
PoistaTäälläkin on tullut mietittyä että haittaako jos ei kannusta poikaa nukkeleikkeihin tai tyttöä autoleikkeihin. Tai kumpaakaan lasta jääkiekkoiluun, tai leipomiseen. Mulla ainakin se, mihin kannustan lapsia, pohjautuu omaan etukäteisarvioon siitä, mitä taitoja lapsi tulee tarvitsemaan. Mä en esim. itse koe hyötyneeni leivontataidoista, joten en erityisesti "läiky" jos lapset haluaa leipoa. Jos olisin äiti, joka selvästi innostuisi kun lapset haluaa leipoa, varmaan lapset leipoisi vielä nykyistä innokkaammin?
VastaaPoistaMusta se symbioosi vauvavaiheessa on niin ihanaa, että jos tytär saa siitä esimakua, niin nuket on siihen hyvä. Jos taas mun poika on se, joka ajaa vaimonsa synnyttämään, niin on parasta osata käsitellä autoa. Mut kyllähän mäkin ajan paljon autoa ja mies hoitaa nyt täyspäiväisesti meidän lapsia - ja mä olen hyvä kuski, ajan 160 km joka päivä ja mies on joka päivä yksin lasten kans 9 tuntia. Eli hmm, mites tää nyt meneekään... Olisinko vielä parempi kuski jos mä oisin leikkiny pienenä autoilla, ja olisko mies vielä parempi isä jos olis leikkinyt pääosin nukeilla? Kysymys, johon mahdotonta saada vastausta...
-Nuppu
:) Nii-in, eli voidaanhan me siis vielä aikuisenakin oppia uusia taitoja, jollei satuttu lapsena leikin avulla niitä harjoittelemaan? Esim. meidän Mr Pii on niiiiin hyvä isä, vaikkei varmasti ole montaakaan kotileikkiä eläessään leikkinyt. Eli ei se varmaan oo sitten kuitenkaan niin vakavaa, että millaisia leikkejä lapsena leikkii, kunhan vain leikkii. :) ?
PoistaNoihin urheiluharrastuksiin tsemppaamisessa mun pitäisi tsempata itseäni. Jos huomaan, ettei lapsi oo kiinnostunut tai epäonnistuu, näen siinä muka heti itseni ja epäinnokkuuteni tollaisiin juttuihin. Toivoisin että isänsä saisi motivoitua noi niihinkin juttuihin ja löytämään omat lajinsa, olivat sitten geeniperimältään tämmöisiä motoriikkanorsuja kuin minä, tai jumppamaikkoja, kuten isänsä suku. ;)