Päivä sujuu sutjakkaasti, jihuu! Mutta laajemman hyvänpäivänhehkutuksen sijaan ajattelin näyttää teille mun villatakin. Vaikkei mun elämässä kovin usein oo aineksia "päivän asu" -postauksiin, niin tämä vanha höpsö tekeleeni tekee mut aina iloiseksi. Kotitakki, jossa on kummat liehukkeet, kirppislöytöpitsi ja muutamia nappeja siellä täällä mahdollistamassa erilaiset pukeutumistavat. Ei sillä, ei mulla ole aikaa tätä asetella, tämä lojuu päällä milloin mitenkin. Mutta jotenkin se näyttää aina vähän hauskalta. (Ja samalla siltä, että se nyt ei silti ihan oo oikein puettu.) Toimii hyvin tämmöisillä kevyillä talvisäillä, kun täytyy välillä piipahdella ulkonukkujan luona ja sisälläkin on semmoinen tunnelmallisen viileä lämpötila.
Mun oli tarkoitus fiksailla kuviin valkoiset taustat, mutta olkoon, liikaa vaivaa. Ihan reilua pesukoneelle ja kuivauskaapille, että nekin pääsee vähän näyttäytymään blogissa.
Taustalla soi päivälepotarinana Karhukirjeitä kesäleiriltä. Hauskoja tarinoita! Voi, kun pystyisin siteeraamaan ulkomuistista vaikkapa sitä kohtaa, jossa leiriohjaajaksi haluava Amalia kehui olevansa niin hyvä kasvattaja, että kesäleirin jälkeen lapset olisi vietävä katkaisuhoitoon, jotta olisivat palautettaessa samankokoisia, kuin leirille tullessaan.
Samainen Amalia oli aiemmin ollut sairaanhoitaja, mutta parannuksen tehtyään hänestä oli tullut terveydenhoitaja. Ainakin, jos toisella korvalla tässä kirjoittelun ohessa kuulin oikein.
Suosittelin jo aikaisemmin Karhukirjeitä, suosittelen edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti