Naperot ovat toistensa kimpussa hoitopäivien jälkeen. Ihan toisin, kuin aikaisemmin, molemmat ovat ihan innoissaan painileikeistä ja toistensa halailusta. Hihittelevät ja hepuloivat lattialla myllertävässä mytyssä (kunnes tulee riita).
Mä en jostain syystä kuule ollenkaan kellojen soivan koulussa. Siis silloin, kun tunti alkaa. Oon kai tottunut vapaarytmiseen elämään liian hyvin. Tajuan lähteä tunnille yleensä vasta, kun muut ympäriltä ovat yksi toisensa jälkeen kaikonneet ja (ihana ihana ihana) lörpöttelyseura hiipunut.
Mr Piin arki ei ole teknisesti ottaen muuttunut paljoakaan. Se on hassu ajatus, koska meidän kaikkien muiden arki on ihan mullistavan erilaista, kuin aikaisemmin.
On riemastuttavaa syödä jonkun muun valitsemaa ja tekemää ruokaa, eikä mun tarvi murehtia tiskeistä. Ruokaseurani ei myöskään tarvitse apua, ja niiden jäljet siivoaa joku muu.
Ja hassua on se, miten sama asia voi yhtäaikaa olla niin hauskaa, haikeaa, innostavaa, uuvuttavaa, ahdistavaa ja virkistävää. Englanninkokeiden tarkistaminen on tosin pelkästään työlästä.
Aika nopsaan pidit kokeet ;) Alkuopetuksen hyvä puoli on vähäinen koemäärä.
VastaaPoistaMut hei, oivallisia oivalluksia!
Paitsi jos alkuopettajalla on iiso liuta muita tunteja pidettävänä, niin saattaa tuo kokeiden tekeminen ja korjaus tulla eteen. Nimim. hissan kokeet tossa odottaa tarkistusta ja yllin koe pitäis tehdä...
PoistaAi niin, kaikkihan ei ookaan minimeillä liikenteessä. Totta!
PoistaJoo oli tosi "helppoo" pitää (ja ennen kaikkea siis tarkistaa) koe muiden opettamasta aiheesta ja vieläpä noinkin mutkikkaasti arvosteltavasta aineesta. No, nyt on pidetty ja tarkistettu. Huh. Alkuopetuksessa kyllä oli puolensa... :)
PoistaLähetä kokeet tänne, mä voin tarkistaa, hahahaha.
VastaaPoistaVoi, heti lähetän! :D
PoistaTosi makee tuo sun havaintokuva työmatkasta minimonolla :)
VastaaPoistaJoo nyt kun mono taas kulkee. ;)
Poista