Muutoksista huolimatta saatiin toteutettua leikkimielistä, mutta tärkeää perjantaiperinnettä, herkuttelua. Käytiin pienten kanssa lempparikahvilassa hakemassa vähän turhan isot sokerikierrokset alkavan viikonlopun kunniaksi.
Ihana perjantaifiilis, oikea viikonlopun tuntu. Ensimmäinen sellainen yli puoleentoista vuoteen. Upeeta, odotettua. Perjantaipizza on uunissa ja fiiliksissä hehkuvasta olosta huolimatta minä vilkuilen kelloa, että joko saisi mennä nukkumaan. Vähän on viikko verottanut fyysisistä voimista, mutta henkisesti olen kovinkin voimaantunut: oon saanut huomata, että osaan puhua jokseenkin järkeviä lauseita ja osaan opettaakin jotenkuten. Paras palaute oli, kun ne eniten mun kurinpitoa testanneet (ehdottomasti silti liikkikset) koltiaiset tänään lopulta vänkäystensä päätteeksi pläähkäisivät, että "äää, sä oot pahempi ku ----" (eli joku tietämänsä "tiukkisope"). Hyvä, niin oonki. Ja silti vielä näinki kiva. Hihi!
Eli eipä muuta ku "näkemiin, ja hyvää viikonloppua"! ("Kiiiiiiitooos saaamooin!")
 |
| Kohta piriseekin jo munakello. Namps! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti