Päässä surraa. Toisin kuin viime keväänä, mietin tällä kertaa syitä, miksi sanoa JOO, eikä ei.
Pienempi yrittää nukkua päiväunia sisällä, joskaan hän ei itse näytä tajuavan syytä sänkyyn joutumiseen. Pakkasten takia ajattelin kokeilla, onnistuisiko tällä kertaa näin. Vartti mennyt, ja tekoitku (haha, todellakin TEKOitku!!) kuulostaisi mun mielestä enemmänkin hiipuvalta kuin yltyvältä. Tosin hän on tunnettu siitä, että saattaa illallakin elämöidä ja pyöriskellä 1½ tuntia ennen simahdusta, joten näistä lähtökohdista taisin tehdä vähän hölmön ratkaisun tälle päivää. No, päivä(unet) sinne tai tänne, huomenna sitten paremmalla tuurilla ja suunnitelmalla.
Isompi kävi kaapissa värittelemässä. Itsekin olisin mennyt, jos olisin mahtunut, näytti hauskalta. Pienempi oli leikissä mukana ennen tätä sisäpäiväunikeksintöä, mutta riitahan siitä tuli. Ja se taas sai mut miettimään toiveikkaana, että olisipa kiva, kun joku muukin veisi välillä näitä uhmapusseja jäähylle, kuin minä. Niin, syy numero 17... (Joskaan ei se kaikkein jaloin ja painavin kuitenkaan.)
(Kynttilä on sitten ledi ja vessapaperirullat lojuvat lattialla hyvinkin kekseliään "sisämölkyn" jäljiltä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti