"Yää, Äiti, minne ilo meni? Yäää!! Se katosi minusta, yää..."
Pomputin pari kertaa käsistä ilmaan, ja totesinkin arvanneeni, että sieltä se ilo taas löytyy. Kovin kauaa ei kylläkään pysynyt tallessa. Ollaan menty väsyn ja riemun ääripäistä toiseen itse kukin viimepäivien aikana. Muistelin tänään, että osasin muka epäillä tämmöistä tulevaksi. Silti huomaan ihmetteleväni, että mitä varten toi ja tuo ja se ja mä ollaan kukin vuorollaan mörköjä tai riehupellejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti