14.1.2014

Mitäköhän oon tekemässä?




Takassa loimottaa lämmin liekki.
Pieni osasi nukahtaa sisälle eilisestä oppineena hyvin.
Isokin tykkää uudesta päivälepopaikastaan, äidin ja isän sängystä.
Itse saan istua taas soffalla ja tuijotella telkkaria tai sen ohi metsään.
Pihassa könnää eilen ostettu kakkosauto, jolla viimein pääsisin viettämään laadukasta kotiäitiarkea kaupungilla ja kerhoissa.

Ja sitten se ihmetystä herättävä osuus:
Äsken tein alustavan päivähoitohakemuksen alkaen niin pian kuin mahdollista.
Ja seuraavaksi laitan työhakemuksen menemään.

En jää harmittelemaan, jos en paikkaa saa, mutta aika vahvasti oon nyt orientoitunut menemään. Eilen olin varma, että haluan mennä. Tänään mieleen palasi pointit, joiden takia tekisi mieli penuilla. Mutta sen verran laulatti ja nauratti eilen, että luulen haasteen olevan kuitenkin tervetullut juttu. Ihme homma. Kai se on niin, että sitä alkaa kaivata haastetta heti, kun elämä tuntuu helpolta. Heh. Vähän hölmöä luopua tästä arjesta. No, onneksi mun töissä ei tähän aikaan vuodesta ole hommia tarjolla kuin maksimissaan neljän kuukauden pötkö. Sitten taas kotoillaan.

(Autosta vielä: se on vanha rouva Mursu, Mummomarsu. Muitakin lempinimiä ehdin jo eilen keksiä, mutta voi olla, että parhaaksi jää pojan aamuinen "Pikku-Mono". Nokka olisi ollut hauskan näköinen, mutta rajasin sen kuvasta pois ihan vain siitä syystä, etten halunnut mennä ulos kuvaamaan, ja ikkunasta pikaisesti zoomaillen en enempää saanut mukaan kuvattua. Haha, maailman huonoin syy esitellä huono kuva!)

8 kommenttia:

  1. Hohoo, onnea uudesta autosta. Ja muistakin uusista tuulista - jännittävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kiitos!! (Vaikka vielä pieniä tuulenvireitä vasta ovatkin.)

      Poista
  2. Jee, onnea uudesta autosta, ja toivottavasti pian myös uudesta työstä! :)

    VastaaPoista
  3. Hyvin pähkäilty on jo melkein kokonaan tehty. Lallattelu on hyvä merkki. Ja auto tuo vapautta (sekä rahanmenoa).
    Toivotan kaikkea parasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Kyllä sen siinä kohtaa huomaa, mitä mieltä sydän on, kun on se plussa-miinuspaperi edessä. Että kummalle puolelle HALUAA löytää enemmän syitä. :) Vaikka tuli sinne toisellekin puolelle listaa... Mutta katsotaan, miten käy. :) Ja kiitos toivotuksista.

      Poista
  4. Se on kumma kuinka oikea eteenpäin menemisen päätös saa aikaan laulua ja naurua! Itsekkin lauloin, nauroin ja tanssahtelin tänään pikkuisen kanssa - enää puuttuu vaan päätöksen taytäntöön pano! Uskaltauduin oikein suunnittelemaan jotain kun toivon että pitkä uneton jakso päättyy ummetuksen päättyessä ja hampaiden puhjetessa, vihdoin 2kk tekemisen jälkeen (eikös tämä ollut äitiblogi niin kaikki on sallittua?!)
    Silloin mennään oikeaa kohti kun päätös saa aikaan hyvän olon.

    Ja vielä, sinä oot kyllä ratkaisija ihminen niin livenä kuin blogissakin! Yrittämättä varsinaisesti kuumeisesti ratkaista ongelmia ykskantaan tuot kuitenki ratkaisumahdollisuuksia esille. Kiitos siitä!
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on sallittua, ihan sopii teemaan ummetukset ja muut. ;D Ja mahtavaa, että sullakin puhaltaa semmoiset tuulahdukset, jotka laulattaa! :) Toivotaan myös, että alkais helpottaa noiden vaivojen ja niistä johtuvien itkujen suhteen...

      Ja kiitos kivoista kehuista. Lämmittää mieltä, kun tolleen sanot, oikein oikeesti. :) :)

      Poista