Hetken jo podin huonoa omaatuntoa laiskottelulta tuntuvista päivistä ja isojen lasten kaitsemisen (ajoittaisesta) helppoudesta. Että eikö sitä pitäisi ihmisen tehdä jotakin muutakin päivinään, kuin ruokkia lapset ja ohjata leikkeihinsä.
Mutta haloo. Kyllä mä viime vuonna valitinkin arjen työläyttä sen verran, että koitan karistaa syyllisyydentunteen ja iloita siitä, että kaksi koneellista pyykkiä, ruoanlaitto ja päiväunille vieminen riittävät aamupäivän hommiksi paremmin kuin hyvin. Taidan juoda toisenkin kupillisen kahvia ja jatkaa päikkäriajan löhöstelyä telkun ääressä.
Mukava arki, kiva elämä. Kai tämä jossain vaiheessa vaihtuu kiireisiksi töihinlähtöaamuiksi ja kellon kanssa unien ajoittamiseksi. Nautin täysillä tästä niin kauan, kuin tätä kestää. Vaikken yhtään osaakaan arvata, onko se viikoissa vai vuosissa.
Pikkiriikkisen kanssa ollaan molemmat alelöytöpaidoissa. Karhupaita Lindexin poikien osastolta (enpä olisi uskonut noin päin ylittäväni osastojen rajoja) ja oma vitosella h&m:ltä. Karhupaidan kaveriksi ostin mustavalkoraitaiset legginsit, joita Pikkinenkin peilaili ihastuneena. Sitten söimme tomaattikastiketta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti