Oma koululaiseni on sairastanut samalla tavalla kuin moni muukin: olotila ja kuumeisuus sahaa ja vaihtelee. Kotiinjäämispäätökset on tulleet nopeilla aikatauluilla ja vaatineet sumplimista töissä käyviltä aikuisilta. Koska työpaikkani on lähellä kotia ja lapsi on ihan pärjäävässä kunnossa ja puhelimen päässä, on meillä kahtena päivänä toteutettu meille uutta kuviota: ekaluokkalainen on ollut pari-kolme tuntia yksin kotona.
Tänään soitin töiden päätyttyä, onko kaikki ok ja onko syönytjuonutpelannut vai mitä, ja hän toivoi, että jäisinkö vielä hetkeksi töihin. Hän halusi nauttia hiljaisesta kodista ja omasta rauhasta. (Eli pelata, mikä meillä on ollut tähän asti harvinaista puuhaa.) Ymmärrän. Iso poika, ja tuttua erakko- ja hyggeluonnetta hänessäkin.
Hiippailin hiljaa kotiin, moikkasin pienesti ja siirryin viereiseen huoneeseen katsomaan hönttiohjelmaa. Ollaan vaan ihan hiljaa ja lataudutaan tyynessä talossa hetki ennen kun loput tulee kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti