Kärryillä kuitenkin...

Arki on ollut kiitävää jo pitkään. Itselläni on puhjennut jonkinlainen keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriö, mikä on tehnyt huomion suuntaamisesta yhtaäaikaisesti moneen kohteeseen vaikeaa. Selviydyn mielestäni päivisin töissä kohtuullisen hyvin, paitsi sitten, kun alkaa väsyttää ja olla liikaa hommaa. Jonain iltana suuntaan kaiken energiani jutteluun ja se saattaakin sujua jokseenkin hyvin. Jonain hetkenä tsemppaan lasten kanssa olemiseen. Mutta jos näitä pitää yhdistellä, ei mistään tule mitään. Lauseet jäävät kesken, kahvit tarjoilematta vieraille, enkä osaa yhdistellä edellisessä lauseessa kuulemiani asioita seuraavaan kuulemaani asiaan. Vaikutan varmasti monella lailla törpöltä. Ainakin armottoman jälkitulkitsijapersoonani mielestä.

Olen aina ollut huono olemaan sellainen kontaktia ottava ystävä. Se on harmittanut toki ennenkin, mutta varsinkin nyt, kun ystävillä on ollut suurta iloa, onnistumisia, huolta, surua, tai jotain muuta isoa, jonka olisin halunnut pystyä huomioimaan. En ole soitellut ja onnitellut, en ole kysynyt vointia enkä kutsunut kylään. En ole kiittänyt korteista tai onnittelut nimppareina. Kun en vain ole osannut ja saanut kohdennettua harhailevaa tarkkaavaisuuttani siihen. Ajatukset kyllä pyörivät siellä kaikilla suunnilla, mutta tunne siitä, että "pitäisi muistaa tehdä jotain keskittymistä vaativaa" on tehnyt mielen liian levottomaksi. Ja sitten olen unohtanut. Kunnes yöllä muistan taas, ja päätän, että "huomenna sitten".

Tiedätte kyllä, että olenko "huomenna sitten"... Ystävät, anteeksi. Olen vähän kökkö ilmaisemaan, että olette mielessä ja tärkeitä, vaikken aina osaisikaan tehdä mitään ystävyyden eteen. Toivon, että jonain päivänä osaisin olla taas sellainen, joka osaa tukea ja olla olemassa oikealla hetkellä. Siihen asti elättelen toiveita, että tiedätte, etten minä pahalla ole tämmöinen.. Ja ihan superpaljon toivon, että entistä useammin kokisin taas sen tunteen skarppiudesta ja kärryillä olemisesta. Jopa kärryjen ohjastamisesta. Nyt vain sinnittelen kaksin käsin laidoissa kiinni. Mutta hei, silti kärryillä! Se on jo paljon parempi, kuin viime keväänä! Hankaluuksista huolimatta enimmäkseen nautin.

Viikonloppuna oli kivoja kohtaamisia keskittymishäiriöiden lomassa. Kuten tämä.