Alkuvuoden niskajumin jälkeen olen taas tarttunut kutimiin. Tein kummipojalle ja pikkusiskolleen pipot, huivit ja lapaset. Tai oikeastaan yksi peukalonpää vielä puuttuu. Miten onkaan mahdollista, että liki loppuun porhalletaan aina isolla innolla, ja sitten viimeisen peukalon tai päättelyn kohdalla loppuu kiinnostus?
Pohdiskelin kuvioita ja päädyin tekemään punaiseen pidennetyn helmineuleen ja mustaan siksak-kuvion. Se oli tosin näin talvi-iltoina mustalla neulottaessa kauhean huono idea. Moneen kertaan piti purkaa, kun oli jossain kohtaa vinksahtanut, muttei yömyöhään enää nähnyt, että missä. Jollei se olisi ollut niin ärsyttävän työlästä, niin tekisin tuolla mallilla vielä pari pipoa lisää, niin kovasti mallista tykkään! Ehkä sitten kesällä, kun riittää luonnonvaloa läpi vuorokauden. Huivissa ja pipossa on samat kuviot, mutta lapaset tein ihan vain sileällä neuleella. Arvelin, etten olisi saanut pintoja nätisti istumaan pienempiin kappaleisiin.
Mallit omasta päästä ja sovitukset tyttären päässä. Erittäin vauhdikkaat sellaiset. Siksi punaisessa on takasauma tyhmästi nyt otsalla. Kun ei vain ehtinyt korjaamaan, kun mallipään piti jo viipottaa muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti