Haulan leipäämaitoa. Haulan leipäämaitoa. Haulan leipäämaitoa.
Tällä virrellä alkaa meidän vapaa-aamut. Usein siinä seitsemän kieppeillä. Laulajana 2½-vuotias. Oikeasti hän haulaa huomiomme, sillä leipämaito ei aamuvarhaisella maistu ja usein tekee enemmänkin vain mieli riidellä.
Vaikka tämä laulurutiini toistui tänäkin aamuna, oli tässä sunnuntaissa vähän sellaistakin, mitä olen pitkään salaisesti kaivannut ajalta, jolloin me kaksi eleskelimme vain itseämme varten. Ehdittiin heräillä hitaasti valoisaan aamuun kainalokkain (vaikka vieressä kävikin leipämaidon haulaja säännöllisin väliajoin). Ja tein itselleni aamupalaksi hedelmäleivän, mikä on ihan parasta herkkua, kokeilkaa vaikka! Paahtoleipää, juustoa, omenaa ja muita ihania. Myös mansikat toimii.
Kahvitkin yritin juoda ihan vain instagramhienostelua varten tuosta vähälle käytölle jääneen Filigran-astiastoni kupista. Mutta äh, ohutreunainen kuppi tuo liian vahvan mielleyhtymän kermakakun syömisestä, joten ei ollut hyvä idea kotiaamuun. Kyllä kotokahvit juodaan muumimukista, vaikka olisi miten hehkeä ja ylellinen sunnuntaiaamu.
Haha, meilläkin aina aamulla vaaditaan leipää! Tai oikeastaan leipää ja Latee, joka ei ole mitään kahvilattea vaan Late Lammasta.
VastaaPoistaMutta kuulostaa ihanalta sunnuntailta!
😄 Leipää ja Latea, ihana!
PoistaMeillä taisi olla esikoinen,joka vaati AINA iltapalaa. Mm. aamulla. 😄