Överisti unta

Mulle iski torstai-iltapäivänä outo olo. Luulin keväthankiulkoilusta johtuvaksi migreeniksi. Kotona nousi äkkiä kuume ja nukuin paitsi päikkärit töiden jälkeen, myös iltakymmenestä seuraavan päivän iltaviiteen! Tosin yöllä noustiin oksennuttamaan keskimmäistä ja päivän aikana kävin pari kertaa juomassa vettä ja syömässä suklaata. Mahaa väänsi, mutten tiedä, menikö tämä nyt vatsataudin, flunssan vai erään muun arvelemani asian piikkiin. (Terkut yhdelle lukijakaverille, että toteutin sen viikko sitten vinkkaamasi asian näinkin nopealla aikataululla!)

Torstain ja perjantain löllöttelin kyllä täysin vetelänä raukkana. Tsekkasin toettuani puhelimen, ja oon näköjään vastaillut whatsapp-viesteihin löllöttelyjen lomassa. En mitään kovin noloja, mutta melko tiedottamana kyllä. Hopsan. Toivotaan, että perheen sairastelupläjäys oli tällä erää tässä. Melko määrä kertyy saikkupäiviä, kun sairastaa itse ja hoitaa pikkupotilaita. Tosin tällä erää mr Pii johtaa poissaolotilastoja lasten tautien osalta.

Kuvista sen verran, että katsokaas mun kynsiä! Voin suositella halpiskynsilakoista Lidlin lakkoja! Nämä on lakattu viikko sitten, ja vasta vähän ripisevät kärjistä. Ja muumimukin kissa. Voi lemmikkikuume. Me luetaan tyttöjen kanssa Muumipeikkoa ja pyrstötähteä, enkä muista, että onko se kisu odottamassa Nipsua vai ei. Onneksi ollaan kohta lopussa ja sekin selviää. Mutta ihan ihana tuo tarina muutenkin, ja kiehtovia nuo tuttuakin tutummat hahmot noin ensikertaan esiteltyinä.