Olipas sekava yö. Illasta jännitti, että oonhan mä nyt oikeaan aikaan menossa töihin. Pitkin yötä heräilin niissä ajatuksissa ja yhden lapsen pahojen unien merkeissä. Itse näin unta, että olin kampaajalla. Se värjäsi mun tukan violetilla ja sinisellä, leikkasi otsatukan ja polkkatukan. Viimeistelyä jouduin odottamaan yön yli kampaamotuolissa, kun kampaajan työpäivä päättyi siinä välissä. Omat lapseni olivat muuttuneet ankoiksi ja kanoiksi ja varoin herättämästä heitä, kun nukkuivat auton turvakaukaloissa. En enää tunnistanut, kuka oli kuka. Kesken varomisen heräsin itse herätyskelloon (siis oikeasti) ja takkuisena yritin lähteä töihin.
Ulkona oli pakkasta 26. Että oikein oli kesäaikaanheräämisfiilis. Raavittiin esikoisen kanssa auton sisälaseja 10 minuuttia, mutta kun ei siitä mitään tullut ja ekan tunnin alkuun oli enää neljä minuuttia aikaa, laitettiin vahinko kiertämään ja vaihdettiin itse sulampaan autoon. Ihan pääsi taas talvi yllättämään.
Luokassa oli vastassa kato. Melkein puolet oli poissa. Liekö siitä, vai omasta lyhyestä työviikosta johtuvaa, hujahti päivä pulkkaan rennossa vilauksessa. Nyt nyhjään peiton alla sohvalla ja odotan, että saisi mennä nukkumaan. (Niin, kun se hiusten leikkuu jäi vielä kesken.) Tai vaihtoehtoinen toive olisi, että NOSHin paketista tulisi saapumisilmoitus.
Keskiviikkona lähdetään Åreen pääsiäisen viettoon, jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti