Vietettiin vuodenvaihdetta ystäväperheen kanssa lähikaupungin ravintolassa, lapsiperheille tarkoitetuissa Uudenvuoden pippaloissa. Monen pöydän kokoinen buffet, hattaraa, poppareita, onnenpyörää, musaa ja discovaloja, (DJ Aladdin ja Miuku löysivät yhteisen sävelen ja Miuku pääsi milloin vierailevaksi DJ:ksi ja milloin onnenpyörätytöksi), karkkibuffettia, tinatouhuja, maskotteja ja ilotulitusta. Hauskaa siis. Jatkoimme ystävälään, jossa viivyimme niin pitkään, että silmät lupsahtelivat jo itse kullakin. Yhteentoista. Kummastukseksemme takapenkki ei sammunutkaan heti auton käynnistyttyä, vaan mölisi hönöjä vielä tunnin, ja niinpä saapuessamme isomman cityn kohdalle pysähdyttiin vielä ostamaan yöpalaa huoltamolta (vietin siis vuodenvaihteen h-hetken huoltsikan kassamiehen kanssa) ja poikettiin kellonajan osuvuudesta johtuen tsekkaamaan kyseisen kaupungin pääilotulitus. Miuku ei ole koskaan pelännyt juuri mitään, mutta ilotulitus kirvoitti hätääntyneet itkut ja lohduttoman tärinän molemmilla kerroilla. Uniinsa nämä lapset hyytyivät vasta hitusen ennen kotipihaa, vähän ennen yhtä.
Hauska ilta oli ja hyvä fiilis kaikilla, vaikka esikoinen söi ja joi limsalla itsensä kipeäksi, melkein oksennuspisteeseen asti. Meitä muita vähän nauratti, mutta hän oli ajoittain vähän kauhuissaankin. Ja sitten kun taas helpotti, kävi kaiken unohtanut käsi muilta salaa karkkikipolla.
Voi, kun tuleva vuosi voisi olla samalla tavalla iloisia asioita täynnä, kuin eilinen päivä. Herkkuja, vähän övereitäkin, ja niistä huumorilla toipumista. Iloa ja onnea. Isoja, turvallisia ilotulituksia ja pieniä riemukkaita sädetikkuja, värillisiäkin. Reissuja, ystäviä, perhehassuttelua ja halailua. Toivotaan niin. Yritän lakata pelkäämästä, vaikka sellaistakin on maailman ja lähemmänkin piirin tapahtumien takia ajoittain ilmassa.
(Uudenvuodenennustuksia voi muuten varmasti tehdä vielä vuoden vaihduttuakin. Monta hyvää (hih) toivotusta olisi vielä eteen päin jakamatta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti